Hobitti-filmatisoinnit

Tulipa katsastettua Hobitti kakkonen tänään. Vaikka olinkin alkuun ihan fiiliksissä, kun tutut musiikit lävähtivät soimaan, niin loppujen lopuksi elokuva ei liikaa riemastusta herättänyt. Tähän väliin täytyy sanoa, että sekä TSH-trilogian että itse Hobitti-romaanin lukemisesta on useampi vuosi, joten en todellakaan muista tarkkaan miten tapahtumat etenivät niissä. Silti elokuvasta jäi tunne, että nyt mentiin kaukaa ohi.

Siinä missä ykkösessä turhalta tuntui vain loppurytinät örkkejä vastaan, niin nyt oli montaa kohtausta venytetty ihan äärirajoille. Taistelukohtaukset kestivät ties miten kauan ilman, että oikein mitään saavutettiin, ja Bilbon ja Smaugin juttuhetki polveili kuin Muumipapan muistelmat. Ainoa, mikä käsiteltiin suhteellisen pikaisesti, oli Beorn.

Sinänsä haltioitten roolin kasvattaminen ja Taurielin lisääminen ei haittaa minua (koska haltiat for life ja ah Legolas), mutta niiden merkitys olennaisten asioiden kannalta jäi melko vähäiseksi. Thranduil oli yllättävää kyllä ehkä viihdyttävin kaikista, häntä olisin voinut katsella pidempäänkin. Haltioiden sellit olivat myös upeat, mutta en tiedä mitä mieltä olisin Kilin ja Taurielin välille rakennetusta jutusta. Kili on suosikkini kääpiöistä, mutta jotenkin kääpiö ja haltia ei vain toimi. Legolas oli jotenkin laimea TSH:hon verrattuna, vaikka mageita temppuja taas nähtiinkin. Mutta Legolas myös haavoittui! Ei Legolasin kuulu saada naarmuakaan vaan olla voittamaton, mahtavin, nopein, ketterin ja tarkin.

Järvikaupunki oli toteutettu hienosti ja tykkäsin Bardista, mutta Kilin loukkaantuminen ja porukan jakaminen oli vähän tarpeetonta pitkitystä. No, saatiinpa sillä kivasti Tauriel Kilin vierelle. Smaugin peittoaminen jäi seuraavaan osaan, mutta mitähän sen jälkeen? Viiden armeijan taistelu mitä todennäköisimmin, joten viimeisessä osassa rytisee jatkuvalla syötöllä.

Kuten sanoin taannoin kaverilleni, tästä olisi saanut yhden hyvän sadunomaisen leffan ilman turhia pitkityksiä tai sivujuonia. Nyt tätä on laajennettu turhankin kanssa, niin että katsoja väsyy kesken leffan ja miettii vain että tarina olisi voitu kertoa ilman tuota ja tuota kohtausta.

Once upon a time (in Wonderland)

It's almost time for mid-season finale in both series, Once Upon a Time and Once Upon a Time in Wonderland. While the original series hasn't been as fascinating as previous seasons, the spin-off was a positive surprise. Trailers didn't promise much for me, but Wonderland turned out to be unexpectedly fresh and delightful.

I liked the main characters way more than I thought I would, based on the trailers and sneak peaks. Alice is a genuine young girl, but not some damsel in distress. She's determined and takes action instead of waiting men to take care of her problems. Knave is funny and a suitable partner for Alice, a little dark and sceptical.

The Queen of Hearts is fine, although I'm not sure if I like her past with Knave. Jafar and the whole Agrabah-extension is an interesting addition to Wonderland-dimension (but I'm getting tired of all the Lost-alums and there's no end to that). I'm hoping for Aladdin to make an appearance, and as a great tiger-fan, Rajah! They could make a lot of interesting plot twist with Aladdin, I'd love to see him in Wonderland.

So far the most boring character has been Cyrus the Genie. I partially don't even want Alice to reunited with him, since I think it would make the series tedious and cut Knave's screen time and at least his scenes with Alice. I wouldn't mind pairing Alice and Knave, they would be cute together, but as long as Cyrus is aboard, I don't believe the writers would do it. Well, fingers crossed.

About the original Once Upon a Time...

Season three has been a bit dull compared to seasons one and two, but not completely. Peter Pan's actor is great, although I'm not quite happy with his backstory (Rumpel's father, really??). Now that Peter is Henry/ Henry is Peter (I'm not sure which way is correct :D), Henry's actor has to upgrade his acting a great bit. So far the naive child has come quite naturally but evil Pan requires a lot more acting.

Rumpel has been in shadows almost the whole season, but Regina is wittier than ever ("I don't do rum"). I've laughed at her comments more than everyone else's together. I was positively surprised when Wendy, John and Michael appeared again, I thought the writers were done with them when Baelfire left them with the Shadow. Snow and Charming... yh, makes me wanna throw up every time they're on screen together. I would not have cried if Charming had died. Tinkerbell, as well as Peter, was not how I hoped she would be (what can I say, Disney for life and there's no changing that), but she's not that bad after all. At least she's not related to any of the other characters as about everyone else is. Nevertheless, Hook is as hot as always!

Now that Henry is "saved", what he seemingly is not, the gang will return to Storybrooke. I've missed some old characters like Red and Grumpy, but I don't think they get to live peacefully for long. A new villain is on her way (portrayed by the actress who played Charlotte on Lost) and Pan still is amongst them. Should be interesting at least.

Vain elämää

Viime syksyn Vain elämää oli niin mahtava, että odotukset uudelle kaudelle olivat ehkä kohtuuttomankin korkeat. Kun artistit julkaistiin, olin hieman pettynyt, koska edellisen kauden kattaus oli selkeästi kovempi ja tämä tuntui tosi laimealta. Kukaan artisteista ei ole koskaan ollut mikään suosikkini myöskään, vaikka joitakin useamman kuuntelun kestäviä biisejä parilta kuitenkin löytyi.

No, uskollisuudesta edelliskaudelle halusin antaa ohjelmalle mahdollisuuden ja aloin seuraamaan uutta kautta. Missään vaiheessa homma ei noussut lentoon, vaikka muutamia pilkahduksia joukkoon mahtuikin. Annan versiot olivat monessa jaksossa omaan makuuni parhaat, vaikka Jukka Pojan Lautalla olikin hämmentävän hyvä. Kaverini muotoili kauden ongelmaksi sen, että artistit olivat loppujen lopuksi liian lähellä toisiaan musiikillisesti, eivätkä oikein lähteneet tekemään biiseistä erilaisia ja omiaan (vrt. Cheek vuosi sitten, kun äijä reteesti räppää uusiksi kaiken Katri Helenasta Negativeen).

Ihmiset olivat ihan sympaattisia tälläkin kaudella. Puhemies Pauli, jota edes skeittiramppi ei pelota. Räväkkä Anna, joka myös oli niin kaupunkilainen että välillä meinasi tehdä pahaa. Juha, jolta vastoin kaikkia odotuksia lähti myös hauskaa läppää. JP oli hieman liian hippi, että olisin täysin voinut tyypistä tykätä. Maaritin asenne kaikkiin aktiviteetteihin oli ihana, ja oli hassua seurata, kuinka Annasta ja Maaritista tuli tosi läheisiä. Kauden top3 hetket ovat Maaritin "Paskat me mitään puita halaillaan! Nyt alkaa vesisota!", Juhan jumpin-oleskelu ja kun Anna törmää futismatsissa oman joukkueen Jukka Poikaan.

Summa summarum: jos viime vuonna mietin pitkään, pitäisikö minun ostaa ohjelman levyt, mutta päädyin jättämään ne kaupan hyllyyn, niin tänä vuonna olen vain vilkaissut levyjä päätä pudistaen ja marssinut ohi. Kukaan tämän kauden artisteista ei tule heittämään stadionkeikkaa koskaan, vaikka ihan sympaattisia ovatkin.

Suomifilmisuosikit

Nelosen maanantain leffa inspiroi minut miettimään suomalaisten elokuvien suosikkejani. En ole nähnyt edes murto-osaa kotimaan tuotannosta, edes Kaurismäen tuotannosta en ole osunut yhtäkään katsomaan. Aukkoja siis löytyy ja lista perustuu vain niihin, jotka olen onnistunut näkemään.

FC Venus: suomalaisista leffoista oma ehdoton ykkönen. Olen nähnyt tämän ehkä miljoona kertaa, ja silti se on yhtä hauska ja mahtava joka katsomiskerralla. Näyttelijät sopivat rooleihinsa ja juoni kulkee mukavasti. Yleensä jos leffaillassa yritetään päättää mitä katsotaan, tämä sopii kaikille.

21 tapaa pilata avioliitto: samaa sarjaa kuin FC Venus, tälläisiä leffoja Suomessa kannattaisi tehdä enemmänkin. Hulvattoman hauska, ja Armi Toivasta voisi katella enemmänki leffoissa. Ei kuitenkaan ihan yllä FC Venuksen tasolle, muttei hirveän kauaskaan jää.

Tuntematon sotilas: kirjana ihan loistava, eikä leffanakaan jää hirveän kauas (ja nimenomaan se eka versio). Tosin en koskaan näe tätä alusta loppuun, koska itsenäisyyspäivän ruoka osuu aina päällekkäin. Hahmot on tuotu valkokankaalle tosi hyvin (okei olin nähnyt leffan ennen kuin luin kirjan, ehkä johtuu osittain siitä). Joka tapauksessa tarina on tajuttoman mielenkiintoinen ja leffa on kestänyt aikaa.

Rölli ja metsänhenki: sitten päästäänkin tälle minulle hyvin rakkaalle osastolle eli lastenleffoihin. Rölli ja metsänhenki on sanalla sanoen ihana! Samuli Edelmanin biisi on jotain mahtavaa, popittelen sitä vieläkin välillä. Tässä leffassa on juuri sopivasti huumoria ja sanomaa, mikä tekee siitä uskomattoman hyvän lastenleffan.

Muumipeikko ja pyrstötähti: koska Muumilaakson tarinat on Disneyn ohella ehkä merkittävin osa lapsuuttani, pakko tämäkin on mainita, vaikkei tarkkaan ottaen olekaan kokonaan suomalaista tuotantoa. Erittäin rakas leffa, joka aikaisemmin esitettiin aina itsenäisyyspäivänä, mutta viime vuonna ei jostain syystä tullut (rotia YLE!). Tarina ja hahmot on vaan (suomalaisen) maailmanhistorian yksiä merkittävimpiä, oikein harmittaa ettei Muumeja tunneta pahemmin muissa maissa. Rovio voisi lisensoida nekin, kunhan vihaisten lintujen lento loppuu.

Heinähattu ja Vilttitossu: joo, lastenelokuvia on tullut katseltua, mutta ne on usein rutkasti parempia kuin aikuisten leffat, jos niihin on jaksettu panostaa, ja tässä on taas esimerkki sellaisesta. Tämän pohjalta on saatu melkoista sisarusläppää aikaan, mutta kaiken kaikkiaan leffa on hirveän ihana. Kukapa lapsi ei haluaisi syödä vain spagettia ja muuttaa hauskoille naapurintädeille, kun peruna tökkii.

Viikon vatsatreenit

Kävin maanantaina katsomassa elokuva The Heat ja perjantaina Millerit. Molemmat naurattivat enemmän kuin olen varmaan koskaan  nauranut leffateatterissa.

Heatissa Sandra Bullock esittää jälleen kerran FBI-agenttia. Tällä kertaa tosin sellaista, josta kukaan ei tykkää. Agentin elämä pyörii vain työn ympärillä, ja sitten hänet lähetään Bostoniin keikalle. Bostonissa paikallinen poliisi, myös hieman epäsuosittu mutta roisiakin roisimpi neiti Mullins, isketään Bullockin pariksi. Alkuun kaksikko inhoaa toisiaan, mutta alkaa vähitellen lämmetä toisilleen. Mukaan mahtuu mm. drunk dance -scene, jonka koreografian aion niiiiin opetella ja vetää seuraavalla kerralla kun pääsen tanssilattialle.

Vaikka olen aina ollut vähän epäileväinen Bullockin suhteen, aloin tykkäämään hänestä tässä leffassa. Melissa McCarthy Mullinsina oli loistava ja kaksikon kemiat toimivat juuri oikein. Sivuhenkilöistä saadaan oivaa läppää aikaiseksi, eikä loppuratkaisukaan ole ennalta-arvattava.

Millerit ei ole aivan niin roisi kuin Heat, mutta naispääosana on vanha suosikkini Jennifer Aniston. Pikkudiileri David joutuu paikkaamaan velkojaan lähtemällä hakemaan isoa huumelastia Meksikosta, ja päästäkseen rajan yli hän ottaa naapuruston stripparin (Aniston) ja pari heitteillä olevaa teiniä valeperheekseen. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta aivan kaikkein ilmiselvimpiä ratkaisuja on onnistuttu kiitettävästi välttämään. Tosin tässä arvasin loppuratkaisun osittain, vaikka ilahdutti se silti.

Molemmat leffat on käsikirjoitettu loistavalla huumorilla. Jos tahtoo nauraa, suosittelen katsomaan ne ensi tilassa.

Susijengi AUU!!

Jokusenkin vuoden nahkakuulaa pyöritelleenä pakko vähän hehkuttaa upeasti pelannutta korismaajoukkuetta. Viime kisoissa oltiin jo hyvässä vauhdissa ja tällä kertaa tahti on vielä tappavampi. Turkin kaataminen avauspelissä oli vain alkusoittoa. Ruotsi revittiin kappaleiksi kuin raajarikko peura ja Venäjän kanssa väännettiin KAKSI jatkoaikaa. Siihen vielä maailmanlistan nelosen eli Kreikan kaataminen. Huh huh.

Vaikka vanhat vastuunkantajat Rannikko ja Möttölä ovat olleet enemmän tai vähemmän sivuroolissa, on nuoremmasta kaartista noussut ratkaisijoita. Koposesta on kypsynyt loistava johtaja kentälle ja Junnu Lee on tuonut pituutta korin alle. Tosin Kotti ja Muurinen tekevät edelleen rajattomasti duunia ja ovat tärkeitä pelaajia joukkueelle. Huff, joka pelaa samaa paikkaa kuin itsellä oli tapana, on myös nostanut tasoaan. Salin, Haanpää ja Ahonen nousevat tulevaisuudessa isoihin rooleihin maajoukkueessa.

Jatkolohkoista menee neljä parasta jatkoon, eli kolmesta pelistä pari ainakin pitäisi voittaa. Suomella on tänään vastassa Kroatia, lauantaina Espanja ja maanantaina vielä Slovenia. Mikään näistä ei ole helppo vastus, mutta hyvänä päivänä kaatuu kuka tahansa. Ja pointsit muuten Ylelle siitä, että näyttää kaikki Suomen matsit.

Julkkis BB

Pysyttelin pitkään erossa koko ohjelmaformaatista, mutta viime syksynä ajauduin BB:n pariin, joten olihan tämänkin vuoden meno katsastettava. Odotusta lisäsi taloon otettujen julkkujen henkilöllisyyden spekulointi. Olin 100% varma, että joku entinen BB-kisaaja olisi ympätty mukaan. Tuotantopa yllätti eikä talossa ole ketään, joka olisi siellä aiemmin asustellut (harmi kyllä, monien vihaama Niko Saarinen olisi ollut hulvatonta katseltavaa).

Ensimmäiset fiilikset "julkkiksista" oli kyllä aika pettyneitä. On Frederik, on Andy McCoy, mutta ketä ne muut on?? Okei, Salkkari-Jaana/Tähtös-Susanna ja Missi/myös Tähtönen Sara Sieppi oli tuttuja, mutta muut... Miten joku Seiskan toimittaja on millään muotoa julkkis??? Viidakon tähtösissäkin oli parempi cast kuin Julkkis BB:ssä, vaikka sielläkin oli aika nevöhööd-porukkaa.

Tällä hetkellä suosikkini on Andy. Tyyppi vaikuttaa olevan koko ajan tuhdissa tuiterissa, mutta heittää semmosta kommenttia että meinaan välillä pudota sohvalta. Antaa pitkät kaikille ja kaikelle, eikä turhia sievistele. Pelkään vain, että lentää talosta koska ei noudata sääntöjä.

Rasittavimmaksi minun papereissa hyppäsi Claudia, joka ei pääse yli Mariannesta. Ihme hengellinen keskustelu tytön kanssa siitä, millaisena ulkomaailma tämän näkee. Get over it! Antaisi Mariannen sekoilla ja pitäisi huolen omasta julkisuuskuvastaan. Muut asukkaat ovat vielä aika hajuttomia ja mauttomia, mutta kaipa jokainen saa vuoronsa valokeilassa.

Häätöäänestyksessä on itse asiassa nyt melkein juuri ne kolme henkilöä, joita en jaksaisi katsella talossa. Claudia, Kai, jossa eniten nyppii se ettei se ole mikään julkkis, ja Frederik, jonka ego tuntuu paisuneen niin ettei jaksa edes sohvalta nousta. Kenenkään lähtöä en jäisi suremaan.

Syksyn sarjat

Parasta syksyn tulemisessa on se, että kaikki sarjat palaavat tauolta ja voi taas huolettomasti viettää tummuvat illat kotona ruutua toljottamassa. Koko joukko ihania suosikkejani alkaa kuukauden sisään!

Uusi päivä: alkoi jo maanantaina ja aloitti tämän syksyn rutiinien tulemisen. Ensimmäinen viikko tosin oli melko laimea, 90% ruutuajasta tuntui menevän Haavistoille. Olin myös unohtanut jotkut meneillään olleet juonikuviot, joita en voi sietää (Otso&Mirja, yäh). Toivottavasti syksyn mittaan suosikkihahmoni Elina, Karri ja Tuija saavat paljon tilaa ja kivoja juonikuvioita ja muut tylsimykset sitten vastaavasti vähemmän.

Good wife (2.9.): tätä on odotettu! Kaverini kanssa joku vuosi varmaan silloin tällöin pohdittu, koska tätä taas aletaan näyttää. Näyttelijöiltään yksi parhaista sarjoista ja uudella kaudella mukaan saadaan vielä lisää huippuja ja vanha suosikkini Tehiksestä. Voisiko parempaa maanantai-iltaa olla :D

Geordie Shore (8.9.): Sisällöltään melkoisen tyhjä, mutta ihmiset on sitäkin riemastuttavampia. Volcano-Vicky, Sophie to the rescue, Charlotte & Gary... Jayta kaipaan, uudet pojat ei hirveästi viime kaudella sytyttäneet, mutta Jamesin aikuistuminen oli virkistävää. Saa nähdä mitä uusi kausi tuo tullessaan.

Salkkarit (9.9.): Repeilen jo kun ajattelen Salkkareita. Sarjassa ei ole ollut päätä eikä häntää vuosiin, mutta silti sitä on pakko katsoa. Juonen järjettömyyksistä ja hahmojen reploista on revitty monet naurut, ja syksyn avausjakson clippien perusteella meno jatkuu samanlaisena (ihmissyöntiä...). Mutta Ulla ja Camilla tekee paluun!! Saa nähdä mitä tämä tehokaksikko tuo tullessaan, jo pelkästään heidän takiaan aion joka ilta istua kotona puoli kahdeksan.

Survivor: Blood vs Water (18.9.): Jenkkilässä alkaa jo sarjan 27. kausi, missä vanhat kilpailijat pelaavat läheisiään vastaan. Etukäteen palaavat kilpailijat eivät ole mitenkään erityisen kiinnostavia, joukossa on vain pari jotka oikeasti haluan nähdä kilpailemassa uudestaan. Silti Selviytyjät on aina Selviytyjät, ja onhan mukana Jeff Probst!

Mentalist (29.9.): Jenkkitahtiin mennään, nyt alkamassa kuudes tuottari ja Red John-epäillyt on rajattu seitsemään. Sarjaa on venytetty jo melkoisesti, RJ:n henkilöllisyys olisi voitu paljastaa jo edellisellä kaudella ja tällä kaudella keskityttäisiin vain takaa-ajoon. Ilmeisesti tämäkään kausi ei jää viimeiseksi, vaikka olisin toivonut, että homma olisi osattu taputella ajoissa.

Revenge (29.9.): Seuraan tätäkin jenkkien tahtiin, ja tällekin on käymässä vähän samoin kuin Mentalistille. Juttu paisuu Emilyn käsissä kuin pullataikina, eikä koston saavuttaminen tunnu etenevän pätkän vertaa. Silti loistosarja, koukuttavan jännittävä.

Once upon a time (29.9.): vielä yksi sarja samalle päivälle, tulee mahtimaanantai kun koulun jälkeen tulen katsomaan näitä. Tässä juoni voi heilahtaa ihan mihin suuntaan tahansa, ja se käy silti järkeen (Lumotun metsän logiikalla ainakin). Jännintä on nähdä, mitä uusia satuhahmoja uusi kausi tuo tullessaan.

Vain elämää (4.10.): Eka kausi ylitti kaikki odotukseni (kiitos mutsille ja faijalle, joiden ansiosta yleensäkään osuin katsomaan). Toisella kaudella mukana ei ole ehkä niin loistokkaita artisteja, mutta uskoisin näidenkin osaavan tehdä listahitticovereita toistensa biiseistä.

Yleisurheilun MM 2013

Jalkapallon arvokisoista saa nauttia vain joka toinen kesä, mutta onneksi penkkiurheilijoille on tarjolla hyviä vaihtoehtoja. Olen joskus ollut suorastaan fanaattinen penkkiurheilija ja tiiraillut kisat kuin kisat läpi ensimmäisistä päivistä viimeisiin asiantuntijoiden kokoaviin lausuntoihin asti, mutta nyt onnistuin jotenkin unohtamaan täysin Moskovan kisat (asiaan voi toki vaikuttaa myös se, etten ole jaksanut kesän aikana seurata juuri mitään uutisportaalia).

Telkkarin ääreen en ole kerennyt kuin vasta tänään, koska olihan miesten keihään finaali pakko nähdä. Olen Ylen kisasivuilta yrittänyt seurailla suomalaisten tuloksia, mutta eipä niissä hirveästi ole ollut kehumista. Nezirin tämän päiväinen juoksu ja Suomen ennätys oli kyllä hieno suoritus, toivottavasti homma jatkuu samanlaisena ja 13 sekunnin alitus nähdään vielä tänä syksynä. Pitkämäen hopea oli myös ihan kiva, mutta kultakin oli niin lähellä!

Mitä olen muiden kuin suomalaisten tuloksia kuullut, venäläisillä tuntuu kulkevan julmetun lujaa. Skeptinen kun olen, odottelen vain koska ensimmäinen käry käy ja douppaajia alkaa ilmaantua kuin sieniä sateella. Kotikisat tai ei, edes kotiyleisö ei voi siivittää noin nätteihin tilastoihin.

Monsterit - yliopisto

Kävin tänään tuon leffan sisarusten kanssa katsomassa (jostain kumman syystä yksikään kaverini ei innostunut lähtemään mukaan). Odotukset oli varovaisen korkealla, koska Disneyn leffoista huonoimmatkin on hyviä, vaikka jatko-osat usein tuppaavat olemaan laimeampia kuin edeltäjänsä. En kyllä pettynyt, vaan lähdin leffasalista fiilikset katossa. Tuntuu uskomattomalta, että Monsterit Oy ilmestyi vuonna 2001, ja jatkoa saatiin 12 vuoden jälkeen. Minulle kyllä kelpaa, olin ihan into piukeena Toy Story 3:n ilmestyessäkin, lisää vaan jatko-osia lapsuuden suosikkileffoihin (ja niitähän on tulossakin, Finding Dory eli vapaasti suomennettuna Dorya etsimässä, Nemon jatko-osa on ilmestymässä 2015).

Itse päivän leffasta sitten. Jo pelkkä alku oli ihana ja tarjosi pienen nostalgiahetken, kun yhdessä kohtauksessa luotiin vaikutelmaa ykkösosasta. Ja pikku-Masi on tosi suloinen!

Tykkäsin asetelmasta, ettei Masi ja Tare olleetkaan kavereita heti kättelyssä vaan melkein vihamiehiä. Cooli ja huoleton Tare oli huvittava, ja jollain lailla sopi hahmolle, josta myöhemmin tuli kaupungin ykköskammotus.

Juoni ei ollut maailman nerokkain ja muut hahmot jäivät vähän tekemällä tehdyn oloisiksi. Etenkin Outo Kappa (en tiedä miten toi oikeesti kirjotetaan) ja sen jäsenet tuntuivat olevan vain naurattamista varten. Olisin itse käsikirjoittajana tehnyt erilaisia ratkaisuja, ottanut Räähkän isompaan osaan ja jättänyt Outo Kapan vain marginaaliseksi. Loppuratkaisuunkaan en ollut tyytyväinen, loisteliaalle Tarmo Karvaselle ei minusta sopinut aloittaa postimiehenä. Olisin itse heittänyt Masin ja Taren Pelko Tekkiin (joo, kirjotusasu ei välttämättä ole toi) tavallaan aloittamaan alusta ja valmistumaan sieltä kammotuksiksi.

Muuten kuin juonellisesti leffa oli mainio, huumori nauratti riittävästi ja Pixarin animaatio oli silmiä hivelevää. Taren hiuskiehkura ja etenkin tanssimuuvit opiskelijabileissä olivat hulvattomat, niitä muuveja on pakko kokeilla kun seuraavan kerran pääsen tanssilattialle. Ja vilahtihan Raisa Roisi, Reisaava Rakkaanikin pikaisesti ruudussa.

To Watch -lista

Minulla on lista sarjoista, jotka minun pitäisi joko katsoa läpi tai katsoa loppuun/ siihen asti, mitä siitä on ilmestynyt. Vuoden sisään on tullut kahlattua Täykkärit, Tehis, Kosto, Olipa kerran, Kelmien kerho, Lost ja Gossip Girl nyt ainakin, mutta onneksi maailmasta ei sarjat lopu kesken. Tässä nyt tämänhetkinen lista sekalaisessa järjestyksessä:

Office: suositeltiin minulle, tietääkseni melko kuuluisa ja tykätty komediasarja, mutta kausia on ilmestynyt niin paljon jo etten ihan heti ota näin isoa projektia työn alle.

Breaking Bad: myös suositeltu, mitä olen nopeita selostuksia lukenut niin voisi olla ihan jännä, mutta tätäkin on tehty jo viisi tuottaria.

Parks ans Recreation: tämäkin suosittelujen perusteella listalla, komediaa, tästäkin viisi tuottaria ulkona, joten saa odottaa.

Koko totuus: Maikkari alkoi näyttää tätä nyt kesällä, mutta en jaksanut/ehtinyt alkaa seuraamaan. Sarja lakkautettiin Jenkeissä 13 jakson jälkeen, mutta koska pääosassa on vanha Tehis-suosikkini Maura Tierney, olisin kiinnostunut joskus vilkaisemaan sarjaa.

Good Wife: Neloselta on kestänyt ikuisuus jatkaa sarjan näyttämistä (minä ja yksi kaverini ollaan kihistelty sitä jo varmaan vuosi tai pari), joten pakko varmaan omaan tahtiin katsoa. Sarja on henkilöiltään loistava, mutta jotenkin Nelonen on sorsinut tätä, pätkinyt tuottareita ja infonnut huonosti ja vaikka mitä muuta ikävää (tähän väliin voisin sanoa muutaman sanasen eri kanavien nettisivuista, Nelosen ja Subin sivuilta on turha edes yrittää löytää kunnon infoa mistään ohjelmista ja Maikkarikin mennyt huonompaan suuntaan). Plussana tälle sarjalle Maura Tierney vierailee parissa jaksossa.

Game of Thrones: tämä minua kiinnostaa tällä hetkellä ehkä eniten, mutta tahdon lukea kirjat ennen kuin alan katsomaan tätä (luen aina kirjan ennen kuin katson leffan, koska tahdon pitää lukukokemuksen tuoreena), joten ihan heti en pääse tämän kimppuun, kun menen vasta toisessa kirjassa.

Robin Hood: Yle pyöritti joskus tämän kakkoskautta jatkuvasti, mutta ykköstä jouduin katsomaan netistä, enkä jostain syystä koskaan päässy loppuun asti. Sarjasta on kolmaskin kausi, mutta koska Marian kuoli kakkoskauden lopussa, en välttämättä edes tahdo katsoa kolmosta. Ykkönen pitäisi katsoa loppuun.

Merlin: seurasin tämän ykkös- ja kakkoskaudet Subilta, mutta sitten into lopahti (lähinnä koska joka näyttelijässä jokin häiritsi minua ja "erikoistehosteet" ovat suoraan sanottuna heikkoja). Jos joskus jaksaisin, voisin tämänkin kahlata läpi.

How I met your mother: tosi monet ovat kehuneet tätä, ja olen joskus saattanut osua telkkarin ääreen kun tämä on tullut, mutten koskaan alkanut seuraamaan. Ne pätkät mitä olen nähnyt eivät ole vakuuttaneet, mutta aion antaa tälle mahdollisuuden joskus hamassa tulevaisuudessa.

Must see -leffat syksy 2013

Syksyllä ilmestyy aimo kasa leffoja, jotka on ihan pakko käydä kattomassa valkokankaalta, ja tässä nyt pientä listaa niistä.

Monsterit yliopisto (ensi-ilta 2.8.): tämä on teattereissa jo ihan kohta! Kuinka paljon pienempänä tulikaan kelailtua serkun Monsterit Oy -kasettia (VHS-kasettia, mitä nostalgiaa), ja kuinka mahti leffa se oli! Jatko-osa on ehdoton nähtävä, Pixar ja Disney on niin parhautta lastenleffoissa ettei lapsuus olis ollu mitään ilman niitä.

Percy Jackson: Hirviöidenmeri (16.8.): Eka osa oli täydellinen fiasko, eikä trailerien perusteella tämäkään vielä mitään Oscar-matskua ole, mutta ehkä vähän parempaan suuntaan ollaan menty. Olen eri mieltä monien ratkaisujen kanssa, mm. päähenkilöitten iän. Miksei voitu noudattaa kirjojen juonta ja ottaa 12v. näyttelijöitä? Joo, lapsinäyttelijöitä koskee tiukemmat säädökset ja lait, mutta onnistuihan se esimerkiksi ekoissa Pottereissa briljantisti. Joka tapauksessa, koska kirjoina nämä on loistavia, täytyy leffakin käydä katsastamassa.

Nälkäpeli: Vihan liekit (22.11.): Kirjat on järkyttävän koukuttavia, eka leffa oli onnistunut filmatisointi, joten tokaltakin on lupa odottaa suuria. Koko perustarina on kiinnostava, ja tykkäsin Jennifer Lawrencesta ja Josh Hutchersonista, mutta paras on kyllä Haymitch, oli kyse sitten kirjasta tai leffasta. Mutta tätä täytyy odottaa marraskuuhun asti, miten tuskaista!

Hobitti: Smaugin autioittama maa (13.12.): Sellaisena 10-vuotiaana Tarut oli kovin juttu ikinä, ja nyt kun Hobitit kymmenen vuoden jälkeen tehtiin, olinko edes fiiliksissä. Ekassa Hobitissa olin myyty jo siinä vaiheessa kun Frodo tuli ruutuun (enkä ollut mikään Frodon kannattaja, päin vastoin), ja koko leffa oli lähes täydellinen. Tokaa varten odotuksen on entistä korkeammat, kun mukana on taas Legolas (!!!!!!) ja muutenkin haltioita näkyy ainakin trailerin perusteella ihanan paljon. Jännää myös nähdä, miten Lostin hurmaava murhaaja Evangeline Lilly onnistuu haltiana. Ja vielä punapäisenä haltiana, mitä en kirjoja lukiessani tai alkuperäistä leffatrilogiaa (huh, tulipa Star Wars -nörttimäinen ilmaus) katsoessani ole osannut edes kuvitella. Jotenkin olen aina nähnyt haltiat joko vaaleina niin kuin Legolas, Galadriel ja kumppanit, tai tummina, kuten Elrond ja Arwen. No kuitenkin, tämä kruunaa vuoden, toivottavasti ei petä odotuksia vaan lunastaa lupaukset.

Suits: expectations for season 3

Season 3 premiers in _three_days_ (!!!!), so i decided to share my hopes for the new season. Season 2 ended with all the Pearson & Darby merger fuss, Rachel getting rejected from Harvard, Scotty confessing her love for Harvey, Harvey confronting Mike and Mike telling Rachel he's a fraud and they having angry sex after that.

I wish season 3 picks up right where season 2 ended. I want to see how Mike and Rachel deal with the situation and what happens between Harvey and Scotty. I don't really care about the merger, it just brings along unnecessary tension. Now that Scotty was fired they could just wipe Darby's ass out back to England and be done with him for good and bring Scotty to work at Pearson.

I wish life at Pearson(-Darby?) will calm down so that there is more room to the witty humor they had in season one that was lacking in season two due to all the struggling with Hardman, Robert Zane and the merger. In the long-run I want more information about Donna and Harvey's past, how they got working together and what has happened between them. Also a flash of Harvey and Louis working as young associates would be interesting to see, too.

I'm kind of sorry they killed Mike's Grandmother already. Although they got good plot out of it they could've gotten a lot more out of her still being a part of the cast. One of my favorite moments from last season was her meeting Rachel and Harvey and Mike being all embarrassed.

What I don't want to see is Mike getting yet again in some meaningless relationship while he should hook up with Rachel (they're perhaps my favorite tv-couple at the moment). I also don't mind if we don't see Trevor or Jenny again, but I think Mike needs a buddy of his own age and stage. Some fellow associate might do, but of course then Mike should again wrestle with his conscience whether or not to tell about his non-existent Harvard Degree. So far we have seen a blink of Harvey's soft side, but in my opinion we deserve more, much more.

Serranon perhe!!!!!!

Iiih, kiitos Yle! Yläastekesien ehdoton kohokohta Salkkareitten uusintojen lisäksi, eli siis the one and only Serranon perhe näkyy Areenassa! Mikä nostalgian humaus kun sarjan tunnari alkoi soimaan, vei lähes jalat alta.
Hullua ajatella että ekan jakson esittämisestä on enemmän kuin viisi vuotta. Mihin aika on mennyt?? Ja miltä kaikki hahmot näyttää! Curro on niin pieni ja suloinen että sydän ihan sulaa, Tete ja Guille on myös hassun pieniä. Candelakin on mukana, sitä kaipasin myöhemmillä kausilla, samoin Luciaa. Harva sarja on näin hauska ja mahtava, en malta odottaa jaksojen ilmestymistä Areenaan. Uno mas uno son siete!

Olipa kerran - mitä satuhahmoja kaudelle 3

Ahmaisin tuossa kakkoskaudenkin heti ykkösen perään. Juoni meni melko eri suuntaan kuin ekalla kaudella, mutta juttu pysyi silti kasassa ja nautin tuottarista hirveästi (en tiedä onko Nelonen jo näyttänyt koko kakkostuottarin Suomessa, mutta jos ei ole niin nyt on melkoinen vaara spoilaantua päätösjaksosta). Anyway, kahden kauden aikana on nähty jos jonkunlaista satuhahmoa (Koukku <3), mutta minulla on vielä pitkä lista tyypeistä, kenen toivoisin ilmaantuvan mukaan kuvioihin.

Peter Pan: Koukun ensiesiintymisestä lähtien olen ollut varma, että Peter tulee jossain vaiheessa sekoittamaan pakkaa, ja kakkosen loppu antoi siitä lähes 100 % lupauksen. Hieman synkempi Pan-poju, joka metsästää pikku Henrya, tuokin ihan erilaisen mausteen sarjaan kuin mitä olin osannut odottaa. Peter Pan voi jopa olla Tamaran ja Gregin käskyttäjä, mistä sitä koskaan tietää.

Helinä-keiju: Jos Peter, niin sitten Helinäkin kaupan päälle! Mikä mahtava kaksikko, näen jo mielessäni kuinka he kahdestaan terrorisoivat Mikä-mikä-maata Kadonneet pojat kätyreinään. Ja vaikkei, niin keijuja ja keijupölyä ei koskaan voi olla liikaa.

Ariel: tätä toivetta on netti pullollaan, enkä minäkään panisi pahakseni pienen merenneidon näkymistä sarjassa. En tiedä onko nettihuhuilla perää, mutta monet veikkailevat Arielin olevan osa Mikä-mikä-maan merenneitojen parvea (voiko merenneidoista sanoa parvi niin kuin kaloista?).

Quasimodo: Jos pysytään vielä Disneyn versioimissa hahmoissa, niin Quasimodo jos kuka olisi tosi mielenkiintoinen veikko nähdä. Ulkomuotonsa ja taustansa valossa voisi kuulua kummalle puolelle tahansa, hyviin tai pahoihin, riippuen miten hänen tarinansa rakennettaisiin. Quasimodo voisi olla myös yksinäinen susi ja oma herransa kirkon kivipatsaitten kanssa, mitä mahdollisuuksia tässä hahmossa olisikaan!

Cruella de Vil: mahtava sekopääpahis on juuri se mitä sarjaan kaivattaisiin! Pongo on jo nähty, joten eiköhän oteta Cruellakin leikkiin mukaan. Cruella voisi olla myös itsenäinen toimija omilla päämäärillään varustettuna (kosto on toiminut tähän saakka, toimisi varmaan Cruellallakin), mutta hän voisi näennäisesti olla jonkun käskytettävä. Sivussa hän puuhailisi kaikkea muuta ja pilaisi muitten suunnitelmat vaikkei itsekään saavuta mitään. Miksen ole käsikirjoittamassa tätä sarjaa??

Tähkäpää: Disneyn Tähkäpää-versio oli hyvä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta siitä puuttui jokin viimeinen silaus Disneyn taikaa (ehkä se johtui piirrosanimaation puutteesta, liputan edelleen sen puolesta). Joka tapauksessa Tähkäpäästä saisi monta erilaista toteutusta ja hahmo sopisi täydellisesti lumottuun maailmaan torneineen (en tykännyt, että sarjaan tuotiin sellaista porukkaa kuin Frankenstein, se ei sopinut taustatarinoitten tyyliin, toivottavasti jatkossa pitäydytään oikeissa satuhahmoissa). Jos prinsessahahmoja kaivataan lisää, Tähkäpää olisi helppo heittää kehään.

Pillipiipari: kehittelin jo mielessäni kohtausta, missä Storybrookelaiset keksivät keinon palata lumottuun maailmaansa. Pillipiipari löytäisi pillinsä Mr. Goldin puodista ja johdattaisi soitollaan väen maailmojen rajan yli. Vaikkei, niin taikapillille varmasti löytyisi käyttöä.

Saapasjalkakissa: Disney ei taida tätä omistaa, joten haave on aika kaukainen, mutta Shrek-leffoissa Kisu on loistohahmo ja siitäkin saisi mahtavan tarinan sarjaan, vaikka vain yhden jakson täytteeksi. Hahmoon voisi yhdistää vaikka seitsemän peninkulman saappaat, kannatan vahvasti mahdollisimman monen ikonisen taikaesineen tuomista sarjaan.

Pikku myy: tässä vedän nyt kotiin päin rankemmin kuin koskaan, mutta jos sarjaan aletaan vetelemään hahmoja ties mistä opuksista, niin kai yksi Muumi-hahmokin mahtuisi joukkoon? Pieni ja pippurinen Myy olisi täydellinen hämmentäjä kumpaankin suuntaan, ei vain pahiksille vaan myös omilleen, miten loistavaa viihdettä siitä saisi. No, tämä tuskin toteutuu missään universumissa, koska Muumit on kova juttu ainoastaan Suomessa, mutta ainahan voi toivoa.

Muita odotuksia kolmannelle tuotankokaudelle: haluan ehdottomasti tietää lisää Baelfiren Mikä-mikä-maa -visiitistä ja miten hän pääsi sieltä pois (oli muuten nerokasta heittää hänet sinne, koska muuten hän olisi ollut miljoona vuotta vanhempi kuin Emma, mutta koska hän ei kasva Mikä-mikä-maassa, juttu on täysin looginen). Mulan, Philip ja Ruusunen löysivät Neilin, eli heistä kaikessa todennäköisyydessä kuullaan vielä. Yksi mikä minua harmittaa on Punahilkan näyttelijän eli Meghan Ory lähtö, mutta hän on luvannut tulla vierailemaan, joten täysiä hyvästejä hyvälle hahmolle ei tarvitse jättää. Koukkua toivon ruutuun niin paljon kuin mahdollista <3

Olipa kerran (tarina tytöstä joka jälleen kerran jäi koukkuun)

Aloitin tämän katsomisen, koska sarjaa on kehuttu tosi paljon joka suunnasta. Ekan tuottarin jälkeen täytyy sanoa, etten pettynyt, vaan jäin täysin koukkuun ja katsoin kaikki 22 jaksoa kolmessa päivässä!

Disneyn piirrettyjen suurena fanina (ei ole montaa, mitä en olisi nähnyt, ja useimmat olen nähnyt enemmän kuin kerran) ja monet satukirjat läpi kolunneena minulle on tosi viihdyttävää nähdä, miten tutut hahmot on tuotu ruutuun. Odotan koko ajan, kuka seuraavaksi ilmaantuu mukaan. Kaikkiin ratkaisuihin en ole ihan tyytyväinen, mutta yleisesti ottaen kaikki satuhahmot on toteutettu hyvin ja joidenkin mukanaolo ja tarina ovat suorastaan nerokkaita (esim. miten Hassusta Hatuntekijästä tuli Hassu Hatuntekijä tai miten Bellen tarina on yhdistetty Tittelintuureen).

Pääjuoni on ihan mielenkiintoinen, jännä nähdä miten sitä viedään eteenpäin. Jenkeissä kolmas kausi alkamassa syksyllä, toivon että sarjassa on pidetty punainen lanka mukana eikä lähdetty sivuraiteille tai venytetty hyvää ideaa kuten usein käy. Ekan tuottarin päätösjakso oli aika kaksijakoinen, toisaalta hirveästi siirappisia elementtejä (kun kirous purkautui ja kaikki muistivat ketä olivat ja mm. Lumikki ja Prinssi Uljas olivat niin rakastuneita, niin rakastuneita) ja toisaalta taas paljon pahaenteistä, kuten se ihme violetti savu ja Reginan virnistely.

Näyttelijät on valittu huolella, ja tykkään etenkin Emmasta. Hänellä on samanlaista asennetta kuin yhdellä lempihahmoistani Teho-osastossa, nimittäin hoitaja Sam Taggartilla. Molemmat koviksia, mutta huolehtivat silti muista. Melkein toivoisin, että roolia esittäisi Samin näyttelijä Linda Cardellini, mutta kaikkea ei voi saada. Tykkään kuinka Emma on niin jalat maassa ja epäilee kirouksen olemassaoloa viimeiseen asti, kun taas Henry sepittää mielikuvituksellisia juttujaan jatkuvasti. Nautin kaksikon kohtauksista suuresti, vaikka Henryn näyttelijä ei mikään maailman lahjakkain olekaan. Emmassa on myös hienoa se, ettei hän pelkää Reginaa tai Mr. Goldia vaan asettuu rohkeasti vastustamaan heitä.

Regina/ Paha kuningatar on kanssa mahtava hahmo ja pahis, niin kihisyttävän ilkeä ja juonikas. Näyttelijälle kaikki kunnia, tekee ehkä parhaan roolisuorituksen koko sarjassa. Toinen hyvä hahmo on Tittelintuure aka Mr. Gold, joka välillä vaikuttaa olevan Reginan tossun alla, mutta toisinaan väläytellään mahdollisuutta että se olisikin hän, joka vetelee naruista kaiken takana. Narrimaisuus sopii hahmoon, jota kukaan ei tunnu arvostavan mutta jonka puoleen kaikki kääntyvät, kun tarvitsevat suurempia voimia ongelmiensa ratkaisuun. Tykkään, kuinka kaikille hahmoille on keksitty menneisyys, selitetty miten hahmo on päätynyt siihen pisteeseen missä on nyt. Reginaa kävi ihan sääliksi kun hänen tarinansa kerrottiin.

Muista hahmoista tykkäsin Rubysta eli Punahilkasta ja entisestä sheriffistäkin aloin melkein tykätä, mutta sitten hänet tapettiin pois saman tien. Olisin toivonut, että sheriffin ja Emman välille olisi kehittynyt jotain, mutta ei. Kaikki romantiikka muutenkin tuntui jäävän vain Lumikille/ Mary Margaretille ja Prinssi Uljaalle/Davidille, eikä niiden suhde innostanut minua pätkääkään.

Jossain vaiheessa minua ärsytti, kuinka jotkut hahmot tuntuivat niin väkisin mukaan vedetyiltä. Kirjoitetaan tälläinen juonikuvio, että saadaan lisää satuhahmoja mukaan. Tosin minusta oli hauskaa, että niitä oli niinkin paljon, mutta heidän merkityksensä jäi minimaaliseksi. Alkuun satumaailman tapahtumat tuntuivat olevan vain tosimaailman tapahtumien tukena, mutta tuottarin loppua kohden tarinat kiedottiin nerokkaasti yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi. Olen vieläkin ihan wau-fiiliksissä, en malta odottaa että pääsen kakkostuottarin kimppuun!

Kelmien kerho

Katsoin tässä Kelmien kerhon (engl. Hustle) kaikki kahdeksan tuottaria läpi aika pikaisella tahdilla, mikä oli ehkä virhe. Herrasmieshuijareitten ovelia juonia on ihan viihdyttävää seurata, mutta jossain vaiheessa huijariporukan ylivertaisuus uhreihin ja poliisiin nähden alkaa vain ärsyttää. Niin riemastuttavia kuin joukon vedätykset ovatkin, ainaiset onnistumiset lähinnä saavat pyörittelemään silmiä. Totaalinen epäonnistuminen jossain jaksossa olisi ollut tervetullutta vaihtelua.

Jatkuvaa onnistumisvirtaakin enemmän minua nyppii joukkion ihmissuhteiden olemattomuus. Kellään ei ole sukulaisia, aviopuolisoita tai edes seurustelukumppaneita, kaikki elävät ja hengittävät vain ja ainoastaan huijariporukalleen. Ensimmäisillä tuotantokausilla pientä jännitettä rakennettiin Mickeyn, Dannyn ja Stacyn välille, mutta mitään ei tapahtunut. Uskoin ja toivoin, että kun Danny ja Stacy poistuivat sarjasta (tiesin sen etukäteen), siinä olisi joku ratkaisu näytetty, mutta kun ei niin ei. Tilalle tuli sisarukset Emma ja Sean, ja Mickeyllä oli kipinää Emman kanssa. Sitä aina välillä nostettiin hetkellisesti esiin, ja toivoin tosissani että viimeistään sarjan päätösjaksossa heidän välillään tapahtuisi oikeasti jotain.

Ja päätösjakso! Kuinka pettynyt olin siihen. Stacy tosin teki paluun, mutta millaisena: näyttelijä oli varmasti käynyt kasvojenkohotuksessa ja näytti nyt tosi luonnottomalta, ihan teki pahaa katsoa. Dannyn paluu olikin paljon miellyttävämpi, en osannut odottaa sitä. Tosin Emma ja Mickey eivät edenneet mihinkään, eikä muutenkaan päästy oikein puusta pitkään. Miten turhauttavaa!

Euroviisujen toinen semifinaali

Koska ensimmäisen semifinaalin jatkoonpääsijät osuivat niin hyvin (7/10!!), veikkaan loputkin finalistit. Lopullista voittajaa en uskalla arvailla, koska se voi tänä vuonna kääntyä melkein mihin suuntaan vain, ei ole yhtä selkeää ennakkosuosikkia, vaan kortit on aika hajallaan.

Azerbaijan: hieno biisi eikä laulajakaan mikään huono ole, aika epä-itäeurooppalainen mutta sanoisin jatkopaikan olevan melkoisen varma.

Suomi: vähän pitää vetää kotiinpäin, mutta kyllä Suomen pitäisi tämä nyt hoitaa. Biisi ja esitys erottuu ja toivottavasti vetoaa äänestäjiin. Joko mennään liput liehuen finaaliin tai flopataan täysin.

Armenia: Tämäkin on siinä rajalla että floppaako täysin vai meneekö pitkälle. Biisin tunnelma voi kerätä ääniä, vaikkei ihan nousekaan sellaiselle tasolle mitä toivoisi.

Norja: vahvatunnelmainen ja moderni biisi. Ainoana heikkoutena saattaa olla laulaja, mutta toivottavasti pystyy vetämään biisin sen vaatimalla tavalla. Pohjoismaat edustavat vahvasti finaalissa, luotan siihen.

Latvia: ensimmäisenä esiintyjänä voi unohtua, mutta jos äänestäjät kaipaavat hauskuutta ja hyvää fiilistä, tässä sitä olisi. Saattaa jäädä vähän laimeaksi, mutta suurella varauksella veikkaan finaaliin.

Bulgaria: on rumpua ja jotain puhallinsoitinta (onko se säkkipilli vai joku muu, musiikillinen tuntemukseni ei ole niin vahvaa), kertsin hokema jää mieleen. Vahva finalistiehdokas.

Kreikka: hyvin erilainen biisi kuin mitä Kreikalta on totuttu näkemään (missä on lyhyissä hameissa keikkuvat tytöt tai ylävartalo paljaana laulavat pojat?), kiltit, viikset ja kertsin hokema ("Alcohol is free") voi kerätä paljonkin ääniä + Kreikka on perinteisesti vahva viisumaa muutenkin.

Unkari: Erottautuu perinteisistä balladeista ja eurodance-tykityksestä, mitä viisut yleensä pursuavat. Laulajan ääni on suloinen, melkein toivon finaalipaikkaa tälle.

Romania: tätä vain jää toljottamaan suu auki, varmasti jää mieleen. Pop-ooppera-sekoitus voi karkottaa äänestäjät, mutta todennäköisesti kerää huumoriääniä. En tiedä onko tämä millään asteikolla kuunneltava biisi, mutta tälläisillä usein on päästy pitkälle.

Sveitsi: ihan tarttuva rallatus, ja se vanha pappa on kanssa ihan symppis. Nähtäväksi jää kuinka hyvin ihmiset jaksavat tätä vai tuleeko korvista jo biisin puolessa välissä. Sanoisin kuitenkin, että nousee massasta finalistiksi.

Euroviisujen ensimmäinen semifinaali

Koska tänään alkaa viisuhuuma toden teolla, pistän oman veikkaukseni jatkoonpääsijöistä.

Slovenia: moderni ja tarttuva, luultavasti vetoaa viisukatsojiin. Tiedä sitten millainen liveveto on, se ratkaisee paljon mutta uskoisin Slovenian olevan aika heittämällä finaalissa.

Irlanti: kivannäköinen poika laulaa kivasti, tämäkin aika tarttuva ja moderni. Näillä on usein menty finaaliin ja pärjätty hyvin, tosi todennäköinen finalisti.

Moldova: ei hajuakaan mitä biisissä lauletaan, mutta kertosäkeessä on minusta sellaista vetoavuutta, jolla voitaisiin mennä pitkälle. Sanoisin, että kyllä tämä tarpeeksi ääniä saa.

Ukraina: Ukraina panostaa viisuihin yleensä aika voimalla, eikä tämä ole poikkeus. Finaaliin menee, vaikka biisi ei ihan hirveän omaperäinen olekaan. Taustabiitti kyllä imaisee, vaikka biisi vähän junnaakin.

Tanska: ehkä henkilökohtainen suosikkini ja yksi ennakkosuosikeista. Pillipiipari on ihana, tämän uskaltaisin veikata kärkipäähän ihan finaalissakin.

Montenegro: dubstep raikaa, joku saattaisi sano tätä tosi huonoksi, mutta luulempa että tämäkin kerää tarvittavat äänet finaalia varten.

Liettua: laulajan kulmakarvat, tarvitseeko muuta sanoa. Biisi ei ole kummoinen, mutta saa huumoriääniä ja menee niillä jatkoon.

Belgia: tämä kilpailee ehkä Irlannin kanssa samoista äänestäjistä, tässäkin söpö poika laulaa rakkaudesta. Mielestäni kuitenkin häviää Irlannille, mutta pääsee kuitenkin finaaliin.

Serbia: biisissä on hyvä meininki, vaikka lavaesiintyminen saattaa jäädä aika köyhäksi. Kertsin rallatus voi kalastaa ääniä, vaikka mahdollisuudet on myös täydelliseen floppiin. Toivon kuitenkin jatkopaikkaa, koska suuri osa biiseistä on tänä vuonna sellaisia, jotka eivät jää mieleen ollenkaan.

Venäjä: biisi on tosi lälly ja mitäänsanomaton, mutta Venäjä on päässyt jatkoon huomattavasti karmaisevammillakin esityksillä, siitä syystä pääsee listalle, vaikka putoaminen ei haittaisi kyllä yhtään.

The Mentalist: Seven Suspects

In season finale we were given seven names, who Jane thinks could be Red John. I'm gonna tell my opinion about each of the suspects, but my memories of all of them are not complete or 100% trustworthy, so I may forget some important points and facts.

Brett Styles: was one of my first guesses for RJ when I started to speculate, who of the shown characters could be Red John. That's what I think ruins it: it's too obvious. Everything else is in order; Styles is old enough, witty enough and devious enough to be Red John.

Gale Bertram: was a suspect once before, but "dodged the bullet" when O'Laughlin emerged as RJ's man. For me Bertram doesn't seem as cold and crafty as I imagine RJ would be. I don't think RJ works at the CBI, and as a head of the CBI, so many minions he's had inside the CBI.

Raymond Haffner: he's quite smart, but maybe not smart enough for Jane. He also seems almost kind when Jane doesn't irritate him or he doesn't compete with Jane and the team.

Reede Smith: this one was very surprising and interesting. We know that Red John has at least a friend inside the FBI, but could RJ himself have a footing there? I don't know if Smith is old or clever enough to be Red John and he's been very minimal character, so him being RJ would be quite unsatisfying solution.

Bob Kirkland: he's got something going on and he's been an upfront character in this season. He's absolutely  smart and mean enough to be RJ and a lot of things speak for it. He stole Jane's notes and killed Jason Lennon, who apparently was in contact with Red John. Having read Jane's notes he would know his suspects and could have predicted them for the Lorelai-video (but did Lorelai die before he stole the notes? if she did, then that theory is useless). He might be he best fit for Red John at the moment, but he also might be too obvious choice.

Sheriff Thomas McAllister: my first reaction to this name was: who the hell is he?? We've seen him in only one episode, where Jane fooled him six times in a row at rock-paper-scissors. In my opinion he's too random to really be Red John, the producers couldn't possibly do it.

Brett Partridge: he's quite young, but he sure is freekish enough to be Red John. He's also smart and works as a forensics tech, which could be a suitable job for a serial killer who enjoys watching his victims bleed to death. Conveniently he appeared in the season finale, and again I'm thinking: too obvious? But the more I think about it the more I see him as a possible Red John.

Honestly I was a little disappointed with the list and the whole finale. All suspects seem kind of lame choices, I would hope that none of them is Red John. I don't think it's Jane himself either but I hope it would be some remarkable character from Jane's past, like his father or so. It's probably not, because if I'm not completely wrong, RJ had killed many people before Jane's family and it became personal between the two them because Jane made it personal by joining the CBI. Anyway I think the producers should have handled the plot differently, now it has become a little stale and unthrilling.

Mentalist: ratkaisujen aika

En yleensä tykkää poliisisarjoista, mutta Mentalist on sen verran epätavallinen poliisisarja, että sitä jaksaa seurata. Parasta sarjassa omasta mielestäni on henkilöt. Ehdoton suosikkini on Lisbon! On hulvatonta seurata Lisbonin ja Janen välisiä kohtauksia. Lisbon on mainio pomon roolissa ja hymähtelen välillä ääneen, kun Lisbon raivoaa Janelle. Toisin kuin monet sarjan fanit, en välttämättä parittaisi Janea ja Lisbonia, vaikka he välillä ovatkin kuin vanha aviopari.

Jane oli alkuun myös hauska, mutta minua on pikkuhiljaa alkanut nyppimään, kuinka Jane on aina oikeassa. Hirveän hyvän kuvan saa Jenkkien poliisista, kun "oikeat" poliisit ovat heittämässä täysin väärää tyyppiä vankilaan mutta Jane pyöräyttää joka jakson lopussa jonkun nerokkaan huijauksen, joka paljastaa oikean tappajan. Olisi äärimmäisen kiva nähdä jossain jaksossa Lisbonin ja kumppaneittenkin välillä onnistuvan ja Janen olevan väärässä.

Ykköskausi oli hyvä ensimmäinen tuottari, kakkoskaudesta en tykännyt (lähinnä koska Bosco ärsytti minua aivan suunnattomasti), kolmosessa ja nelosessa Jane ja Lisbon olivat parhaimmillaan, mutta nyt vitoskausi on taas ollut aika laimea. Janen tulo CBI:hin oli mielenkiintoinen jakso, mutta muuten jaksot ovat olleet aika tyhjänpäiväisiä. Jokainen tuotantokausi on päättynyt johonkin cligghangeriin, jota puidaan seuraavan tuottarin avausjaksossa, sitten on 20 välijaksoa ja tuotantokauden päätösjaksossa taas rytisee.

Juuri tuo välijaksojen määrä alkaa tulla korvista. Nyt mennään kumminkin jo vitostuottaria, eikä sarjan pääpahiksesta ole tiedossa juuri mitään. Luulin edellisen tuottarin lopussa, että nyt vyyhti alkaisi selviämään, kun Lorelai paljasti Janelle, että tämä on tavannut Red Johnin, mutta ei. Sarja jatkuu vielä kuudennelle tuotantokaudelle, mutta sen enempää en ehkä edes haluaisi, ettei koko homma väljähdä. Nyt viidennellä tuotantokaudella voisi selvitä jotain todella ratkaisevaa, ja kuudes olisi sitten tiukkaa kamppailua RJ:n nappaamiseksi.

Survivor Caramoan

Okay, I've noticed that in addition to Finnish people also foreigners have checked out my blog, so I'm gonna make a post about Survivor Caramoan, because I watch Survivor as it runs in USA (nyt suomalaiset, jotka ei halua spoilaantua Suomessa vielä näyttämättömistä kausista, älkää lukeko!)

So last night's episode I think came down to one thing: the traditional Survivor auction. There's always some advantage to Immunity Challenge and this time also a clue to Hidden Immunity Idol. Malcolm was smart to use all his money to buy the clue, but then wasn't able to get the advantage. Also Reynold had used if I'm right all or at least most of his money before the advantage came up. So Jeff pulls this advantage on the table and in my mind I just think "Eddie, buy it, you have still all your money, now BUY IT!" But no, of all the people COCHRAN buys it and Eddie just sits there like the dumbest person ever. I mean, if you know your head's probably on the chopping block those advantages are exactly the kind of things you should spend your money on! Had Eddie bought the advantage, the result of the voting could have been very different, 'cause Eddie most likely would have won the Immunity with one hand (yeah, they only used one hand in the challenge but you know what I mean).

Shame that Malcolm didn't find the Hidden Immunity Idol (it was funny how he and Andrea sat on the well for really long time), but still it would have been Reynold who went home, so the game wouldn't have changed very much. If Eddie had had the Immunity Necklace, it would have been more interesting tribal (I truly hoped for more interesting tribal, but neither Sherri nor Erik did what I hoped), 'cause there would only have been Malcolm and Reynold to the others to vote for and they would have had to consider the possibility of an Idol. Though I think they were almost certain that Malcolm didn't have it and send him home and splitting the votes was just to be absolutely sure nothing crazy would happen.

Anyway, likable Malcolm went out and left Reynold and Eddie to fight to stay in the game. I was only rooting for the Three Amigos because of Malcolm (and a little because of Eddie, he can be quite sweet boy sometimes), but Reynold I couldn't care less. I have disliked him since the beginning and that hasn't changed. There are not many people left I truly root for. I liked the Corinne-Malcolm alliance and I'm so pissed that Corinne isn't on the jury, but now they're both gone. I'm more than glad that Phillip isn't around anymore, I couldn't stand all the Specialist-crap.

In my opinion two of the most powerful players in the game right now are Andrea and Cochran. When this season started I hoped that Brenda would have a big role as she had in her original season, but she's been quite minimal character so far. Dawn I think has too much heart in her game and Erik hasn't shown his brain too much either (although that might change and I hope it will). Sherri is no use and and Reynold and Eddie's only hope is to win Immunities or find an Idol. So, we're left with Andrea and Cochran.

Andrea would be the most powerful player in the game if she had a Hidden Immunity Idol and I think she has a good chance finding one 'cause she saw Malcolm looking for it and knows where to start. Andrea has also at least seemingly been the one who says who they're gonna vote for. Her only weakness may be that we haven't seen her having very close relationships with anyone, so they might just cut her loose before the final three. Cochran on the other hand has played very cool game, he has just stayed back and observed everything closely. Brenda and Dawn may be close, but Cochran and Dawn may also have a bond from their original season (by the way, I'm very happy that Cochran isn't such a weasel this time, I can actually take him seriously). If I got to decide, I would make Andrea and Cochran the final two, because so far they are the best players left.

Onko Maikkarilla kukaan katsonut Jenkkien Selviytyjiä???

Mitä ihmeen pelleilyä tämä Selviytyjät Suomi oikein on??? Olen uskollisuudesta amerikkalaisversiolle katsonut suomalaistakin, mutta onpa vaan koko ajan karmeampaa räpellystä. Ensimmäinen pelkoni oli juontajavalinta. Pitkään pelkäsin, että Maikkari heittäisi sinne jonkun ärsyttävän mukanokkelan ja mukahauskan Lorentz Backmanin tai vastaavan, joka yrittäisi tehdä itsestään sarjaa suurempaa sutkautuksillaan. Helpotus oli, kun Heikki Paasosen uutisoitiin ottaneen pestin vastaan, koska Heikki sentään on ihan asiallinen, vaikkei todellakaan vedä vertoja Jeff Probstille. Heikki ei esim. osaa kääntää äänestyslappuja sujuvasti, ja muutenkin kaikkien sarjan "vakiorepliikkien" suomennokset minusta ontuvat.

No sitten on jaksojen rakenne. Kaksi jaksoa viikossa, mikä sinänsä voisi olla tosi positiivista, jos jaksoilla olisi jotain sisältöä! Mutta ei, siinä missä Jenkeissä yhteen jaksoon mahtuu yleensä palkintokisa, koskemattomuuskisa ja heimoneuvosto, niin Suomessa yhdessä jaksossa on joko yksi kisa tai heimoneuvosto ja loput on turhaakin turhempaa lätinää. Suomalaiset ei edes juonittele! Telkassa on näytetty 21 kautta, eikä suomalaiset osaa pelata yhtään. No Janne vähän yritti, mutta muuten porukka on kyllä harvinaisen pihalla.

Entäs sitten nämä muut järjestelyt? Tämän illan jaksossa kerrotaan, kuinka enää ei jaella koskemattomuuksia ja kaksi saa lähdöt. Heikki selitti jostain kahdesta kierroksesta, joilla molemmilla Janin koskemattomuus olisi voimassa, mutta silti äänestettiin vain kerran. Siis mitä hiivattia?? Never in America. Jos USA:n Selviytyjissä olisi ollut tuollainen kahden eliminoinnin ilta, olisi välissä ollut uusi koskemattomuuskisa, eikä mitään yhtäkkisiä tuplasuojia ja olemattomia toisia kierroksia. Suomen formaatin ihmiset ei selvästikään osaa tehdä katsojaystävällistä ohjelmaa.

Kisan jatko jäi todella hämäräksi. Finaaliin pääsee ilmeisesti vain kaksi, mutta jos enää ei kilpailla koskemattomuudesta, miten putoavat kaksi päätetään? Jokaisessa heimoneuvostossa pitää olla joku, jolla on koskemattomuus, niin tämä ohjelma toimii! Aina pitää olla mahdollisuus saada suoja äänestykseltä, eihän tämmöisessä hillumisessa ole päätä eikä häntää. Nyt Maikkari jotain rotia.

Tunnarit

Jokaisella loistavalla tv-sarjalla (ja leffasarjalla, ehkä yksittäisillä leffoillakin) on oltava tunnari, joka sopii sarjan henkeen ja tekee siitä tunnistettavan ja legendaarisen. Nykytrendi kuitenkin ainakin tv:ssä tuntuu olevan, että tunnari on muutama hassu kilahdus ja sarjan nimi välähtää nopeasti ruudussa, ja henkilökohtaisesti minusta se on köyhä tapa.

Muutama oma tunnarisuosikkini:
Teho-osasto: Kuinka voimakas tunnari! Kuvaa hyvin sarjan tunnelmaa kaikessa hektisyydessään. Tosin parille viimeiselle kaudelle se vaihdettiin juuri tuollaiseksi köyhäksi kolahdukseksi, mikä varmasti laski sarjan fiilistä. Alkuperäinen nostalgisoi varmasti monia.

Frendit: Kuinka moni taputtaa mukana? Tässä toinen esimerkki, miten tunnari voi kertoa sarjasta kaiken oleellisen. Päinvastoin kuin Tehiksessä, Frendien tunnari on iloinen (no onhan se sentään komedia), mutta ei välttämättä nostalgisoi ainakaan minua niin paljon, ehkä siksi että siitä puuttuu dramaattisuutta. Hyvän fiiliksen sillä saa taatusti.

O.C.: Califoorniaaa... Tämä on minulle ehkä nostalgisin, koska nuorempana katsoin sarjaa niin paljon. Tämä taas on itse sarjaa ehkä valoisampi, koska aurinkoisessa Kaliforniassa kuitenkin sattu ja tapahtuu kaikenlaista traagista. Silti sopii täydellisesti sarjalle.

Rillit huurussa: Sanoista ei saa mitään selvää ja vaikka tietäisikin ne, ei pysy perässä (mutta viimeinen BANG! täytyy hihkaista joka tapauksessa). Hauskuudessaan yhtä hauska kuin itse sarjakin.

Suits: Loppuun uusin rakkauteni, jonka tunnarissa on chilli cowboy-meininki. Kuvaa sarjaa, jossa ihmiset tietävät olevansa parhaita, vaikkei heidän tarvitse todistaa sitä vaan he voivat istua toimistossa jalat pöydällä. How awesome is that?

Spoilaaja astuu areenalle!

Minusta blogimaailmassa oli rakonen blogille, jossa kommentoidaan ja analysoidaan tv-ohjelmia ja leffoja muutenkin kuin vain tyylillä viisi tähteä. Itse katson epäterveellisen paljon ja monia erilaisia sarjoja, ja minulla on enemmän tai vähemmän painavaa sanottavaa lähes jokaisesta. Varoitus! En aio vältellä spoilaamista, päin vastoin, aion tuoda esille kaiken mahdollisen mistä vain löydän kirjoitettavaa.

Ensimmäisen postauksen kunniaksi käsittelen sarjaa, jonka jokainen varmasti tietää, moni rakastaa ja yhtä moni ehkä vihaa. Salkkarit! Puhuttiin siskon kanssa jo pari viikkoa sitten, että Heiskanen on varmasti jotenkin mukana tässä Kuulien kuviossa, eikä Salkkarit ennalta-arvattavuudessaan taaskaan pettänyt. Tosin Salkkarit onnistui tällä viikolla myös yllättämään, koska en todellakaan olisi arvannut että Sergein ja Pepin peilin takana on salahuone. Muuten minua lähinnä ärsyttää muut juonikuviot, Iidan anoreksia vain pahenee huippis-Nevenan ohjauksessa, Seppo meinasi sortua ryyppäämään, Ossi käy salaa tapaamassa OJ-Oliveria, Cindy hengailee Joonatanin kanssa ja mitä vielä? Parhaimmillaan hekottelen Salkkareiden naurettavuudelle kuin parhaimmalle komedialle, mutta pakko se on aina katsoa. Kenen muun arki-iltoihin kuuluu Salatut elämät?