Suomifilmisuosikit

Nelosen maanantain leffa inspiroi minut miettimään suomalaisten elokuvien suosikkejani. En ole nähnyt edes murto-osaa kotimaan tuotannosta, edes Kaurismäen tuotannosta en ole osunut yhtäkään katsomaan. Aukkoja siis löytyy ja lista perustuu vain niihin, jotka olen onnistunut näkemään.

FC Venus: suomalaisista leffoista oma ehdoton ykkönen. Olen nähnyt tämän ehkä miljoona kertaa, ja silti se on yhtä hauska ja mahtava joka katsomiskerralla. Näyttelijät sopivat rooleihinsa ja juoni kulkee mukavasti. Yleensä jos leffaillassa yritetään päättää mitä katsotaan, tämä sopii kaikille.

21 tapaa pilata avioliitto: samaa sarjaa kuin FC Venus, tälläisiä leffoja Suomessa kannattaisi tehdä enemmänkin. Hulvattoman hauska, ja Armi Toivasta voisi katella enemmänki leffoissa. Ei kuitenkaan ihan yllä FC Venuksen tasolle, muttei hirveän kauaskaan jää.

Tuntematon sotilas: kirjana ihan loistava, eikä leffanakaan jää hirveän kauas (ja nimenomaan se eka versio). Tosin en koskaan näe tätä alusta loppuun, koska itsenäisyyspäivän ruoka osuu aina päällekkäin. Hahmot on tuotu valkokankaalle tosi hyvin (okei olin nähnyt leffan ennen kuin luin kirjan, ehkä johtuu osittain siitä). Joka tapauksessa tarina on tajuttoman mielenkiintoinen ja leffa on kestänyt aikaa.

Rölli ja metsänhenki: sitten päästäänkin tälle minulle hyvin rakkaalle osastolle eli lastenleffoihin. Rölli ja metsänhenki on sanalla sanoen ihana! Samuli Edelmanin biisi on jotain mahtavaa, popittelen sitä vieläkin välillä. Tässä leffassa on juuri sopivasti huumoria ja sanomaa, mikä tekee siitä uskomattoman hyvän lastenleffan.

Muumipeikko ja pyrstötähti: koska Muumilaakson tarinat on Disneyn ohella ehkä merkittävin osa lapsuuttani, pakko tämäkin on mainita, vaikkei tarkkaan ottaen olekaan kokonaan suomalaista tuotantoa. Erittäin rakas leffa, joka aikaisemmin esitettiin aina itsenäisyyspäivänä, mutta viime vuonna ei jostain syystä tullut (rotia YLE!). Tarina ja hahmot on vaan (suomalaisen) maailmanhistorian yksiä merkittävimpiä, oikein harmittaa ettei Muumeja tunneta pahemmin muissa maissa. Rovio voisi lisensoida nekin, kunhan vihaisten lintujen lento loppuu.

Heinähattu ja Vilttitossu: joo, lastenelokuvia on tullut katseltua, mutta ne on usein rutkasti parempia kuin aikuisten leffat, jos niihin on jaksettu panostaa, ja tässä on taas esimerkki sellaisesta. Tämän pohjalta on saatu melkoista sisarusläppää aikaan, mutta kaiken kaikkiaan leffa on hirveän ihana. Kukapa lapsi ei haluaisi syödä vain spagettia ja muuttaa hauskoille naapurintädeille, kun peruna tökkii.