Katsoin tässä Kelmien kerhon (engl. Hustle) kaikki kahdeksan tuottaria läpi aika pikaisella tahdilla, mikä oli ehkä virhe. Herrasmieshuijareitten ovelia juonia on ihan viihdyttävää seurata, mutta jossain vaiheessa huijariporukan ylivertaisuus uhreihin ja poliisiin nähden alkaa vain ärsyttää. Niin riemastuttavia kuin joukon vedätykset ovatkin, ainaiset onnistumiset lähinnä saavat pyörittelemään silmiä. Totaalinen epäonnistuminen jossain jaksossa olisi ollut tervetullutta vaihtelua.
Jatkuvaa onnistumisvirtaakin enemmän minua nyppii joukkion ihmissuhteiden olemattomuus. Kellään ei ole sukulaisia, aviopuolisoita tai edes seurustelukumppaneita, kaikki elävät ja hengittävät vain ja ainoastaan huijariporukalleen. Ensimmäisillä tuotantokausilla pientä jännitettä rakennettiin Mickeyn, Dannyn ja Stacyn välille, mutta mitään ei tapahtunut. Uskoin ja toivoin, että kun Danny ja Stacy poistuivat sarjasta (tiesin sen etukäteen), siinä olisi joku ratkaisu näytetty, mutta kun ei niin ei. Tilalle tuli sisarukset Emma ja Sean, ja Mickeyllä oli kipinää Emman kanssa. Sitä aina välillä nostettiin hetkellisesti esiin, ja toivoin tosissani että viimeistään sarjan päätösjaksossa heidän välillään tapahtuisi oikeasti jotain.
Ja päätösjakso! Kuinka pettynyt olin siihen. Stacy tosin teki paluun, mutta millaisena: näyttelijä oli varmasti käynyt kasvojenkohotuksessa ja näytti nyt tosi luonnottomalta, ihan teki pahaa katsoa. Dannyn paluu olikin paljon miellyttävämpi, en osannut odottaa sitä. Tosin Emma ja Mickey eivät edenneet mihinkään, eikä muutenkaan päästy oikein puusta pitkään. Miten turhauttavaa!
No comments:
Post a Comment