Must see -leffat syksy 2013

Syksyllä ilmestyy aimo kasa leffoja, jotka on ihan pakko käydä kattomassa valkokankaalta, ja tässä nyt pientä listaa niistä.

Monsterit yliopisto (ensi-ilta 2.8.): tämä on teattereissa jo ihan kohta! Kuinka paljon pienempänä tulikaan kelailtua serkun Monsterit Oy -kasettia (VHS-kasettia, mitä nostalgiaa), ja kuinka mahti leffa se oli! Jatko-osa on ehdoton nähtävä, Pixar ja Disney on niin parhautta lastenleffoissa ettei lapsuus olis ollu mitään ilman niitä.

Percy Jackson: Hirviöidenmeri (16.8.): Eka osa oli täydellinen fiasko, eikä trailerien perusteella tämäkään vielä mitään Oscar-matskua ole, mutta ehkä vähän parempaan suuntaan ollaan menty. Olen eri mieltä monien ratkaisujen kanssa, mm. päähenkilöitten iän. Miksei voitu noudattaa kirjojen juonta ja ottaa 12v. näyttelijöitä? Joo, lapsinäyttelijöitä koskee tiukemmat säädökset ja lait, mutta onnistuihan se esimerkiksi ekoissa Pottereissa briljantisti. Joka tapauksessa, koska kirjoina nämä on loistavia, täytyy leffakin käydä katsastamassa.

Nälkäpeli: Vihan liekit (22.11.): Kirjat on järkyttävän koukuttavia, eka leffa oli onnistunut filmatisointi, joten tokaltakin on lupa odottaa suuria. Koko perustarina on kiinnostava, ja tykkäsin Jennifer Lawrencesta ja Josh Hutchersonista, mutta paras on kyllä Haymitch, oli kyse sitten kirjasta tai leffasta. Mutta tätä täytyy odottaa marraskuuhun asti, miten tuskaista!

Hobitti: Smaugin autioittama maa (13.12.): Sellaisena 10-vuotiaana Tarut oli kovin juttu ikinä, ja nyt kun Hobitit kymmenen vuoden jälkeen tehtiin, olinko edes fiiliksissä. Ekassa Hobitissa olin myyty jo siinä vaiheessa kun Frodo tuli ruutuun (enkä ollut mikään Frodon kannattaja, päin vastoin), ja koko leffa oli lähes täydellinen. Tokaa varten odotuksen on entistä korkeammat, kun mukana on taas Legolas (!!!!!!) ja muutenkin haltioita näkyy ainakin trailerin perusteella ihanan paljon. Jännää myös nähdä, miten Lostin hurmaava murhaaja Evangeline Lilly onnistuu haltiana. Ja vielä punapäisenä haltiana, mitä en kirjoja lukiessani tai alkuperäistä leffatrilogiaa (huh, tulipa Star Wars -nörttimäinen ilmaus) katsoessani ole osannut edes kuvitella. Jotenkin olen aina nähnyt haltiat joko vaaleina niin kuin Legolas, Galadriel ja kumppanit, tai tummina, kuten Elrond ja Arwen. No kuitenkin, tämä kruunaa vuoden, toivottavasti ei petä odotuksia vaan lunastaa lupaukset.

Suits: expectations for season 3

Season 3 premiers in _three_days_ (!!!!), so i decided to share my hopes for the new season. Season 2 ended with all the Pearson & Darby merger fuss, Rachel getting rejected from Harvard, Scotty confessing her love for Harvey, Harvey confronting Mike and Mike telling Rachel he's a fraud and they having angry sex after that.

I wish season 3 picks up right where season 2 ended. I want to see how Mike and Rachel deal with the situation and what happens between Harvey and Scotty. I don't really care about the merger, it just brings along unnecessary tension. Now that Scotty was fired they could just wipe Darby's ass out back to England and be done with him for good and bring Scotty to work at Pearson.

I wish life at Pearson(-Darby?) will calm down so that there is more room to the witty humor they had in season one that was lacking in season two due to all the struggling with Hardman, Robert Zane and the merger. In the long-run I want more information about Donna and Harvey's past, how they got working together and what has happened between them. Also a flash of Harvey and Louis working as young associates would be interesting to see, too.

I'm kind of sorry they killed Mike's Grandmother already. Although they got good plot out of it they could've gotten a lot more out of her still being a part of the cast. One of my favorite moments from last season was her meeting Rachel and Harvey and Mike being all embarrassed.

What I don't want to see is Mike getting yet again in some meaningless relationship while he should hook up with Rachel (they're perhaps my favorite tv-couple at the moment). I also don't mind if we don't see Trevor or Jenny again, but I think Mike needs a buddy of his own age and stage. Some fellow associate might do, but of course then Mike should again wrestle with his conscience whether or not to tell about his non-existent Harvard Degree. So far we have seen a blink of Harvey's soft side, but in my opinion we deserve more, much more.

Serranon perhe!!!!!!

Iiih, kiitos Yle! Yläastekesien ehdoton kohokohta Salkkareitten uusintojen lisäksi, eli siis the one and only Serranon perhe näkyy Areenassa! Mikä nostalgian humaus kun sarjan tunnari alkoi soimaan, vei lähes jalat alta.
Hullua ajatella että ekan jakson esittämisestä on enemmän kuin viisi vuotta. Mihin aika on mennyt?? Ja miltä kaikki hahmot näyttää! Curro on niin pieni ja suloinen että sydän ihan sulaa, Tete ja Guille on myös hassun pieniä. Candelakin on mukana, sitä kaipasin myöhemmillä kausilla, samoin Luciaa. Harva sarja on näin hauska ja mahtava, en malta odottaa jaksojen ilmestymistä Areenaan. Uno mas uno son siete!

Olipa kerran - mitä satuhahmoja kaudelle 3

Ahmaisin tuossa kakkoskaudenkin heti ykkösen perään. Juoni meni melko eri suuntaan kuin ekalla kaudella, mutta juttu pysyi silti kasassa ja nautin tuottarista hirveästi (en tiedä onko Nelonen jo näyttänyt koko kakkostuottarin Suomessa, mutta jos ei ole niin nyt on melkoinen vaara spoilaantua päätösjaksosta). Anyway, kahden kauden aikana on nähty jos jonkunlaista satuhahmoa (Koukku <3), mutta minulla on vielä pitkä lista tyypeistä, kenen toivoisin ilmaantuvan mukaan kuvioihin.

Peter Pan: Koukun ensiesiintymisestä lähtien olen ollut varma, että Peter tulee jossain vaiheessa sekoittamaan pakkaa, ja kakkosen loppu antoi siitä lähes 100 % lupauksen. Hieman synkempi Pan-poju, joka metsästää pikku Henrya, tuokin ihan erilaisen mausteen sarjaan kuin mitä olin osannut odottaa. Peter Pan voi jopa olla Tamaran ja Gregin käskyttäjä, mistä sitä koskaan tietää.

Helinä-keiju: Jos Peter, niin sitten Helinäkin kaupan päälle! Mikä mahtava kaksikko, näen jo mielessäni kuinka he kahdestaan terrorisoivat Mikä-mikä-maata Kadonneet pojat kätyreinään. Ja vaikkei, niin keijuja ja keijupölyä ei koskaan voi olla liikaa.

Ariel: tätä toivetta on netti pullollaan, enkä minäkään panisi pahakseni pienen merenneidon näkymistä sarjassa. En tiedä onko nettihuhuilla perää, mutta monet veikkailevat Arielin olevan osa Mikä-mikä-maan merenneitojen parvea (voiko merenneidoista sanoa parvi niin kuin kaloista?).

Quasimodo: Jos pysytään vielä Disneyn versioimissa hahmoissa, niin Quasimodo jos kuka olisi tosi mielenkiintoinen veikko nähdä. Ulkomuotonsa ja taustansa valossa voisi kuulua kummalle puolelle tahansa, hyviin tai pahoihin, riippuen miten hänen tarinansa rakennettaisiin. Quasimodo voisi olla myös yksinäinen susi ja oma herransa kirkon kivipatsaitten kanssa, mitä mahdollisuuksia tässä hahmossa olisikaan!

Cruella de Vil: mahtava sekopääpahis on juuri se mitä sarjaan kaivattaisiin! Pongo on jo nähty, joten eiköhän oteta Cruellakin leikkiin mukaan. Cruella voisi olla myös itsenäinen toimija omilla päämäärillään varustettuna (kosto on toiminut tähän saakka, toimisi varmaan Cruellallakin), mutta hän voisi näennäisesti olla jonkun käskytettävä. Sivussa hän puuhailisi kaikkea muuta ja pilaisi muitten suunnitelmat vaikkei itsekään saavuta mitään. Miksen ole käsikirjoittamassa tätä sarjaa??

Tähkäpää: Disneyn Tähkäpää-versio oli hyvä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta siitä puuttui jokin viimeinen silaus Disneyn taikaa (ehkä se johtui piirrosanimaation puutteesta, liputan edelleen sen puolesta). Joka tapauksessa Tähkäpäästä saisi monta erilaista toteutusta ja hahmo sopisi täydellisesti lumottuun maailmaan torneineen (en tykännyt, että sarjaan tuotiin sellaista porukkaa kuin Frankenstein, se ei sopinut taustatarinoitten tyyliin, toivottavasti jatkossa pitäydytään oikeissa satuhahmoissa). Jos prinsessahahmoja kaivataan lisää, Tähkäpää olisi helppo heittää kehään.

Pillipiipari: kehittelin jo mielessäni kohtausta, missä Storybrookelaiset keksivät keinon palata lumottuun maailmaansa. Pillipiipari löytäisi pillinsä Mr. Goldin puodista ja johdattaisi soitollaan väen maailmojen rajan yli. Vaikkei, niin taikapillille varmasti löytyisi käyttöä.

Saapasjalkakissa: Disney ei taida tätä omistaa, joten haave on aika kaukainen, mutta Shrek-leffoissa Kisu on loistohahmo ja siitäkin saisi mahtavan tarinan sarjaan, vaikka vain yhden jakson täytteeksi. Hahmoon voisi yhdistää vaikka seitsemän peninkulman saappaat, kannatan vahvasti mahdollisimman monen ikonisen taikaesineen tuomista sarjaan.

Pikku myy: tässä vedän nyt kotiin päin rankemmin kuin koskaan, mutta jos sarjaan aletaan vetelemään hahmoja ties mistä opuksista, niin kai yksi Muumi-hahmokin mahtuisi joukkoon? Pieni ja pippurinen Myy olisi täydellinen hämmentäjä kumpaankin suuntaan, ei vain pahiksille vaan myös omilleen, miten loistavaa viihdettä siitä saisi. No, tämä tuskin toteutuu missään universumissa, koska Muumit on kova juttu ainoastaan Suomessa, mutta ainahan voi toivoa.

Muita odotuksia kolmannelle tuotankokaudelle: haluan ehdottomasti tietää lisää Baelfiren Mikä-mikä-maa -visiitistä ja miten hän pääsi sieltä pois (oli muuten nerokasta heittää hänet sinne, koska muuten hän olisi ollut miljoona vuotta vanhempi kuin Emma, mutta koska hän ei kasva Mikä-mikä-maassa, juttu on täysin looginen). Mulan, Philip ja Ruusunen löysivät Neilin, eli heistä kaikessa todennäköisyydessä kuullaan vielä. Yksi mikä minua harmittaa on Punahilkan näyttelijän eli Meghan Ory lähtö, mutta hän on luvannut tulla vierailemaan, joten täysiä hyvästejä hyvälle hahmolle ei tarvitse jättää. Koukkua toivon ruutuun niin paljon kuin mahdollista <3

Olipa kerran (tarina tytöstä joka jälleen kerran jäi koukkuun)

Aloitin tämän katsomisen, koska sarjaa on kehuttu tosi paljon joka suunnasta. Ekan tuottarin jälkeen täytyy sanoa, etten pettynyt, vaan jäin täysin koukkuun ja katsoin kaikki 22 jaksoa kolmessa päivässä!

Disneyn piirrettyjen suurena fanina (ei ole montaa, mitä en olisi nähnyt, ja useimmat olen nähnyt enemmän kuin kerran) ja monet satukirjat läpi kolunneena minulle on tosi viihdyttävää nähdä, miten tutut hahmot on tuotu ruutuun. Odotan koko ajan, kuka seuraavaksi ilmaantuu mukaan. Kaikkiin ratkaisuihin en ole ihan tyytyväinen, mutta yleisesti ottaen kaikki satuhahmot on toteutettu hyvin ja joidenkin mukanaolo ja tarina ovat suorastaan nerokkaita (esim. miten Hassusta Hatuntekijästä tuli Hassu Hatuntekijä tai miten Bellen tarina on yhdistetty Tittelintuureen).

Pääjuoni on ihan mielenkiintoinen, jännä nähdä miten sitä viedään eteenpäin. Jenkeissä kolmas kausi alkamassa syksyllä, toivon että sarjassa on pidetty punainen lanka mukana eikä lähdetty sivuraiteille tai venytetty hyvää ideaa kuten usein käy. Ekan tuottarin päätösjakso oli aika kaksijakoinen, toisaalta hirveästi siirappisia elementtejä (kun kirous purkautui ja kaikki muistivat ketä olivat ja mm. Lumikki ja Prinssi Uljas olivat niin rakastuneita, niin rakastuneita) ja toisaalta taas paljon pahaenteistä, kuten se ihme violetti savu ja Reginan virnistely.

Näyttelijät on valittu huolella, ja tykkään etenkin Emmasta. Hänellä on samanlaista asennetta kuin yhdellä lempihahmoistani Teho-osastossa, nimittäin hoitaja Sam Taggartilla. Molemmat koviksia, mutta huolehtivat silti muista. Melkein toivoisin, että roolia esittäisi Samin näyttelijä Linda Cardellini, mutta kaikkea ei voi saada. Tykkään kuinka Emma on niin jalat maassa ja epäilee kirouksen olemassaoloa viimeiseen asti, kun taas Henry sepittää mielikuvituksellisia juttujaan jatkuvasti. Nautin kaksikon kohtauksista suuresti, vaikka Henryn näyttelijä ei mikään maailman lahjakkain olekaan. Emmassa on myös hienoa se, ettei hän pelkää Reginaa tai Mr. Goldia vaan asettuu rohkeasti vastustamaan heitä.

Regina/ Paha kuningatar on kanssa mahtava hahmo ja pahis, niin kihisyttävän ilkeä ja juonikas. Näyttelijälle kaikki kunnia, tekee ehkä parhaan roolisuorituksen koko sarjassa. Toinen hyvä hahmo on Tittelintuure aka Mr. Gold, joka välillä vaikuttaa olevan Reginan tossun alla, mutta toisinaan väläytellään mahdollisuutta että se olisikin hän, joka vetelee naruista kaiken takana. Narrimaisuus sopii hahmoon, jota kukaan ei tunnu arvostavan mutta jonka puoleen kaikki kääntyvät, kun tarvitsevat suurempia voimia ongelmiensa ratkaisuun. Tykkään, kuinka kaikille hahmoille on keksitty menneisyys, selitetty miten hahmo on päätynyt siihen pisteeseen missä on nyt. Reginaa kävi ihan sääliksi kun hänen tarinansa kerrottiin.

Muista hahmoista tykkäsin Rubysta eli Punahilkasta ja entisestä sheriffistäkin aloin melkein tykätä, mutta sitten hänet tapettiin pois saman tien. Olisin toivonut, että sheriffin ja Emman välille olisi kehittynyt jotain, mutta ei. Kaikki romantiikka muutenkin tuntui jäävän vain Lumikille/ Mary Margaretille ja Prinssi Uljaalle/Davidille, eikä niiden suhde innostanut minua pätkääkään.

Jossain vaiheessa minua ärsytti, kuinka jotkut hahmot tuntuivat niin väkisin mukaan vedetyiltä. Kirjoitetaan tälläinen juonikuvio, että saadaan lisää satuhahmoja mukaan. Tosin minusta oli hauskaa, että niitä oli niinkin paljon, mutta heidän merkityksensä jäi minimaaliseksi. Alkuun satumaailman tapahtumat tuntuivat olevan vain tosimaailman tapahtumien tukena, mutta tuottarin loppua kohden tarinat kiedottiin nerokkaasti yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi. Olen vieläkin ihan wau-fiiliksissä, en malta odottaa että pääsen kakkostuottarin kimppuun!

Kelmien kerho

Katsoin tässä Kelmien kerhon (engl. Hustle) kaikki kahdeksan tuottaria läpi aika pikaisella tahdilla, mikä oli ehkä virhe. Herrasmieshuijareitten ovelia juonia on ihan viihdyttävää seurata, mutta jossain vaiheessa huijariporukan ylivertaisuus uhreihin ja poliisiin nähden alkaa vain ärsyttää. Niin riemastuttavia kuin joukon vedätykset ovatkin, ainaiset onnistumiset lähinnä saavat pyörittelemään silmiä. Totaalinen epäonnistuminen jossain jaksossa olisi ollut tervetullutta vaihtelua.

Jatkuvaa onnistumisvirtaakin enemmän minua nyppii joukkion ihmissuhteiden olemattomuus. Kellään ei ole sukulaisia, aviopuolisoita tai edes seurustelukumppaneita, kaikki elävät ja hengittävät vain ja ainoastaan huijariporukalleen. Ensimmäisillä tuotantokausilla pientä jännitettä rakennettiin Mickeyn, Dannyn ja Stacyn välille, mutta mitään ei tapahtunut. Uskoin ja toivoin, että kun Danny ja Stacy poistuivat sarjasta (tiesin sen etukäteen), siinä olisi joku ratkaisu näytetty, mutta kun ei niin ei. Tilalle tuli sisarukset Emma ja Sean, ja Mickeyllä oli kipinää Emman kanssa. Sitä aina välillä nostettiin hetkellisesti esiin, ja toivoin tosissani että viimeistään sarjan päätösjaksossa heidän välillään tapahtuisi oikeasti jotain.

Ja päätösjakso! Kuinka pettynyt olin siihen. Stacy tosin teki paluun, mutta millaisena: näyttelijä oli varmasti käynyt kasvojenkohotuksessa ja näytti nyt tosi luonnottomalta, ihan teki pahaa katsoa. Dannyn paluu olikin paljon miellyttävämpi, en osannut odottaa sitä. Tosin Emma ja Mickey eivät edenneet mihinkään, eikä muutenkaan päästy oikein puusta pitkään. Miten turhauttavaa!

Euroviisujen toinen semifinaali

Koska ensimmäisen semifinaalin jatkoonpääsijät osuivat niin hyvin (7/10!!), veikkaan loputkin finalistit. Lopullista voittajaa en uskalla arvailla, koska se voi tänä vuonna kääntyä melkein mihin suuntaan vain, ei ole yhtä selkeää ennakkosuosikkia, vaan kortit on aika hajallaan.

Azerbaijan: hieno biisi eikä laulajakaan mikään huono ole, aika epä-itäeurooppalainen mutta sanoisin jatkopaikan olevan melkoisen varma.

Suomi: vähän pitää vetää kotiinpäin, mutta kyllä Suomen pitäisi tämä nyt hoitaa. Biisi ja esitys erottuu ja toivottavasti vetoaa äänestäjiin. Joko mennään liput liehuen finaaliin tai flopataan täysin.

Armenia: Tämäkin on siinä rajalla että floppaako täysin vai meneekö pitkälle. Biisin tunnelma voi kerätä ääniä, vaikkei ihan nousekaan sellaiselle tasolle mitä toivoisi.

Norja: vahvatunnelmainen ja moderni biisi. Ainoana heikkoutena saattaa olla laulaja, mutta toivottavasti pystyy vetämään biisin sen vaatimalla tavalla. Pohjoismaat edustavat vahvasti finaalissa, luotan siihen.

Latvia: ensimmäisenä esiintyjänä voi unohtua, mutta jos äänestäjät kaipaavat hauskuutta ja hyvää fiilistä, tässä sitä olisi. Saattaa jäädä vähän laimeaksi, mutta suurella varauksella veikkaan finaaliin.

Bulgaria: on rumpua ja jotain puhallinsoitinta (onko se säkkipilli vai joku muu, musiikillinen tuntemukseni ei ole niin vahvaa), kertsin hokema jää mieleen. Vahva finalistiehdokas.

Kreikka: hyvin erilainen biisi kuin mitä Kreikalta on totuttu näkemään (missä on lyhyissä hameissa keikkuvat tytöt tai ylävartalo paljaana laulavat pojat?), kiltit, viikset ja kertsin hokema ("Alcohol is free") voi kerätä paljonkin ääniä + Kreikka on perinteisesti vahva viisumaa muutenkin.

Unkari: Erottautuu perinteisistä balladeista ja eurodance-tykityksestä, mitä viisut yleensä pursuavat. Laulajan ääni on suloinen, melkein toivon finaalipaikkaa tälle.

Romania: tätä vain jää toljottamaan suu auki, varmasti jää mieleen. Pop-ooppera-sekoitus voi karkottaa äänestäjät, mutta todennäköisesti kerää huumoriääniä. En tiedä onko tämä millään asteikolla kuunneltava biisi, mutta tälläisillä usein on päästy pitkälle.

Sveitsi: ihan tarttuva rallatus, ja se vanha pappa on kanssa ihan symppis. Nähtäväksi jää kuinka hyvin ihmiset jaksavat tätä vai tuleeko korvista jo biisin puolessa välissä. Sanoisin kuitenkin, että nousee massasta finalistiksi.