Aloitin tämän katsomisen, koska sarjaa on kehuttu tosi paljon joka suunnasta. Ekan tuottarin jälkeen täytyy sanoa, etten pettynyt, vaan jäin täysin koukkuun ja katsoin kaikki 22 jaksoa kolmessa päivässä!
Disneyn piirrettyjen suurena fanina (ei ole montaa, mitä en olisi nähnyt, ja useimmat olen nähnyt enemmän kuin kerran) ja monet satukirjat läpi kolunneena minulle on tosi viihdyttävää nähdä, miten tutut hahmot on tuotu ruutuun. Odotan koko ajan, kuka seuraavaksi ilmaantuu mukaan. Kaikkiin ratkaisuihin en ole ihan tyytyväinen, mutta yleisesti ottaen kaikki satuhahmot on toteutettu hyvin ja joidenkin mukanaolo ja tarina ovat suorastaan nerokkaita (esim. miten Hassusta Hatuntekijästä tuli Hassu Hatuntekijä tai miten Bellen tarina on yhdistetty Tittelintuureen).
Pääjuoni on ihan mielenkiintoinen, jännä nähdä miten sitä viedään eteenpäin. Jenkeissä kolmas kausi alkamassa syksyllä, toivon että sarjassa on pidetty punainen lanka mukana eikä lähdetty sivuraiteille tai venytetty hyvää ideaa kuten usein käy. Ekan tuottarin päätösjakso oli aika kaksijakoinen, toisaalta hirveästi siirappisia elementtejä (kun kirous purkautui ja kaikki muistivat ketä olivat ja mm. Lumikki ja Prinssi Uljas olivat niin rakastuneita, niin rakastuneita) ja toisaalta taas paljon pahaenteistä, kuten se ihme violetti savu ja Reginan virnistely.
Näyttelijät on valittu huolella, ja tykkään etenkin Emmasta. Hänellä on samanlaista asennetta kuin yhdellä lempihahmoistani Teho-osastossa, nimittäin hoitaja Sam Taggartilla. Molemmat koviksia, mutta huolehtivat silti muista. Melkein toivoisin, että roolia esittäisi Samin näyttelijä Linda Cardellini, mutta kaikkea ei voi saada. Tykkään kuinka Emma on niin jalat maassa ja epäilee kirouksen olemassaoloa viimeiseen asti, kun taas Henry sepittää mielikuvituksellisia juttujaan jatkuvasti. Nautin kaksikon kohtauksista suuresti, vaikka Henryn näyttelijä ei mikään maailman lahjakkain olekaan. Emmassa on myös hienoa se, ettei hän pelkää Reginaa tai Mr. Goldia vaan asettuu rohkeasti vastustamaan heitä.
Regina/ Paha kuningatar on kanssa mahtava hahmo ja pahis, niin kihisyttävän ilkeä ja juonikas. Näyttelijälle kaikki kunnia, tekee ehkä parhaan roolisuorituksen koko sarjassa. Toinen hyvä hahmo on Tittelintuure aka Mr. Gold, joka välillä vaikuttaa olevan Reginan tossun alla, mutta toisinaan väläytellään mahdollisuutta että se olisikin hän, joka vetelee naruista kaiken takana. Narrimaisuus sopii hahmoon, jota kukaan ei tunnu arvostavan mutta jonka puoleen kaikki kääntyvät, kun tarvitsevat suurempia voimia ongelmiensa ratkaisuun. Tykkään, kuinka kaikille hahmoille on keksitty menneisyys, selitetty miten hahmo on päätynyt siihen pisteeseen missä on nyt. Reginaa kävi ihan sääliksi kun hänen tarinansa kerrottiin.
Muista hahmoista tykkäsin Rubysta eli Punahilkasta ja entisestä sheriffistäkin aloin melkein tykätä, mutta sitten hänet tapettiin pois saman tien. Olisin toivonut, että sheriffin ja Emman välille olisi kehittynyt jotain, mutta ei. Kaikki romantiikka muutenkin tuntui jäävän vain Lumikille/ Mary Margaretille ja Prinssi Uljaalle/Davidille, eikä niiden suhde innostanut minua pätkääkään.
Jossain vaiheessa minua ärsytti, kuinka jotkut hahmot tuntuivat niin väkisin mukaan vedetyiltä. Kirjoitetaan tälläinen juonikuvio, että saadaan lisää satuhahmoja mukaan. Tosin minusta oli hauskaa, että niitä oli niinkin paljon, mutta heidän merkityksensä jäi minimaaliseksi. Alkuun satumaailman tapahtumat tuntuivat olevan vain tosimaailman tapahtumien tukena, mutta tuottarin loppua kohden tarinat kiedottiin nerokkaasti yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi. Olen vieläkin ihan wau-fiiliksissä, en malta odottaa että pääsen kakkostuottarin kimppuun!
No comments:
Post a Comment