Viisut 2014: 1. semifinaali

Viisuviikko on taas käynnissä, ja viimevuotiseen tapaan teen oman veikkaukseni semifinaalien jatkoonpääsijöistä. Viime vuonna molemmista osui 7/10, joten nyt on vähän paineita olla yhtä "asiantunteva". Hah, oikeasti en ymmärrä musiikista hölkäsen pöläystä, mutta viisut on takuuvarmaa viihdettä vuodesta toiseen, oli sävelkorvaa tai ei. Eurooppa päättää, täm on vain minun mielipiteeni.

Armenia: tätä veikkaillaan oikeissa asiantuntijapiireissä melko korkealle, jopa yhdeksi voittajaehdokkaaksi. Biisi on moderni ja vahva, kolahtaa minullekin, joten helppo jatkopaikka tiedossa. Melkein toivoisin tämän voittavankin, olisi Armenian ensimmäinen viisuvoitto.

Viro: ei mikään mielenjäävin kappale, mutta perusvarma. Lavashow ratkaisee paljon, tästä porukasta laittaisin kuitenkin jatkoon.

Ruotsi: vahva veto, ruotsalaiset vaihteeksi kärkikahinoissa. Heittämällä jatkoon, mutta voittoon asti en usko kantavan.

Islanti: aina pitää olla yksi huumoriralli, tänä vuonna se on toivottavasti tämä. Kilpailee huumorikategoriassa Latvian kanssa, mutta henkilökohtaisesti pidän enemmän Islannin biisistä. Joko on korkealla tai sukeltaa syvälle.

Albania: tykkään laulajan äänestä, mutta itse biisi jää vähän junnaavaksi. Hyvällä lavashow'lla voi kompensoida, uskoisin esiintyvän myös finaalissa.

Ukraina: jälleen kerran Ukrainalla on kaikki avaimet voittoon käsissä, jää Euroopan päätettäväksi riittääkö se. On nätti laulaja, tarttuva biisi ja uskoisin lavaesiintymisenkin olevan kunnossa. Varma jatkopaikka ja luultavasti hätyyttelee finaalinkin kärkisijoja.

San Marino: biisi on hieno, laulaja on hyvä, mutta vetoaako perinteinen viisuveto nyky-Eurooppaan? Voittoon asti tämä ei missään tapauksessa riitä, mutta finaaliin on hyvät mahdollisuudet.

Alankomaat: erottuu muista countryllaan ja se vie todennäköisesti finaaliin, mutta en usko sen suurempiin urotekoihin. Biisi ei nouse mihinkään, eikä pelkällä countrylla voiteta.

Montenegro: biisi alkaa ihanasti jollain pillillä tai huilulla (huomatkaa suuri instrumentaalinen tietämykseni) ja on aina virkistävää kun joku laulaa omalla kielellään. Toivon jatkopaikkaa.

Hungary: biisi imaisee kertsissä mukaansa, mutta aihe on rankka. Jatkoon, muttei voittajasuosikki.

Ekassa semifinaalissa äänestää Tanska, Ranska ja Espanja, joista Tanskan biisi on iloinen ralli, Espanjan jää vähän tylsäksi, mutta Ranskan biisi on yksi omista suosikeistani ja toivottavasti kisaa myös voitosta.

Survivor Cagayan

Season 28 of Survivor is well under way so I will share my thoughts so far. Having three tribes instead of two was a good starting point, because with the tribe swap there wasn't the usual majority vs minority when new tribes rarely are divided evenly. Now one tribe got all three remaining Brain tribe members, three Beauty people and Sarah from Brawn, when the other tribe got five former Brawns and two Beautys. Brains were about to perish but they got a new chance and Cliff who thought to be safe was the first one out.

Now it would seem that Tony runs the show on the island but since he blindsided LJ, who was Jefra's closest ally, Jefra might feel threatened and seek new friends in Spencer, Jeremiah and Tasha. Even Kass might realize that she's not getting to the final three with Tony, Woo and Trish and turn to her old alliance. I'm certainly hoping that somebody flips.

Speaking of Tony, he's a great villain but nobody deserves to get blindsided more than him. Trish is clueless and as long as she doesn't win I don't care about her. Woo I like, but he's too much in Tony's shadow. He should blindside Tony and jump ship to the minority alliance. In my dreams at least. If Tony, Woo and Trish will be the final three, Woo might actually have a case if Tony pisses off enough people.

I don't see Jefra or Kass getting to the final unless something dramatic happens but they have a key role in which threesome gets to the end. Spencer, Jeremiah and Tasha are the good guys but right now major underdogs, allthough Spencer has his Idol. Can't wait to see what powers the special Hidden Immunity Idol has, that could really mix things up.

Once upon a time: high hopes and unbelievable epiphanies

Season three is coming to an end with six more episodes (according to Wikipedia, the trusted! source of all my information). The first half of the season wasn't as epic as I wished, but now with the Wicked Witch twist the show has successfully refreshed itself. Only downsize to that is that I have never happened to read a single book about Land of Oz, so I'm afraid that I might be missing some genius references. This summer I'm definitely doing some reading concerning Oz.

Since I'm not familiar with the Land of Oz I have no idea what to expect from the last episodes of the season. Are the characters going to leave Storybrooke again and find themselves in the Land of Oz? Are we getting more new characters from the Oz universe or are they being combined with old characters (the latter is what I've read from comments in Youtube, another great source of information and especially spoilers). I don't even know what to hope,  I just want it to be awesome, whatever they do.

I was watching seasons 1 & 2 and there were some lines that could very, very faintly point at present event at the show, but I don't think the writers knew that far ahead. Still fun to speculate. One thing though is more than speculation: Zelina's father. In season two it was revealed that Cora and Rumpel had a little affair when she was young. Internet is betting heavily on Rumpel and in my opinion it would make sense. In that case Neal would be Zelina's brother and she just caused him to die. Will she regret that when she finds out or is Neal's destiny final? My money is on R.I.P Neal.

I still have my wishlist of fairy tale characters I'd like to see on the show and surprisingly 5/9 characters I listed did actually appear in one way or another this season. Rapunzel was a big disappointment but otherwise I'm quite happy how the others turned out. There has been rumors of some fairy tale characters appearing on the show and the creators have even made jokes about captain Jack Sparrow sailing to Storybrooke. I love Jack but I think one particular pirate is enough for now (especially when he's hot like hell <3). I wouldn't mind little PotC references though, the amount of Easter Eggs is getting smaller and smaller all the time (or I just don't spot them). Bring some of that first season magic back!

Edit: since the show is eager to get rid of villains for good once they are defeated (Pan, Blackbeard, Cora...), I have a wish for the next storyline. We have Robin Hood and his merry men, Sheriff of Nottingham dropped by briefly, so why not go a little further with that tale and bring along Prince John and Richard Lionheart (John being the villain of course). Because Prince John's personality is not so devious but rather spoiled, he would make an interesting and different type of villain than the ones we've seen so far.

Frozen - huurteinen seikkailu

Kävinpä kaverin kanssa katsomassa tämän Disneyn uusimman animaation. Siinä oli paljon hyvää ja paikoitellen loisto-oivalluksia, mutta päällimäinen fiilis oli sama kuin Kaksin karkuteillä -leffasta: ei tässä nyt ihan kuolematonta klassikkoa ole saatu kasaan. Tosin olen elänyt lapsuuteni ysärillä Disneyn kulta-aikana (Leijonakuningas, tarvitseeko enempää sanoakaan), joten vertaan kaikkia Disneyn leffoja sen ajan tuotoksiin ja rimahan on silloin taivaissa.

Frozenissa henkilöt olivat mielestäni parempia kuin Kaksin karkuteillä -leffassa. Tosin molempien hahmogallerioissa on yhtäläisyyksiä: on vähän levoton prinsessa ja melkein ihmismäinen eläin (Sven-poro & Maximus-heppa). Kristoffin hahmo oli hauska, mutta siitä olisi voitu tehdä vielä parempi korostamalla sellaista hämäläistyyppistä rauhallisuutta, mitä hahmosta vähän huokui. Höpöttäviä hahmoja on kaikki elokuvat pullollaan, mutta vähäsanaisia, sympaattisia mahtuisi joukkoon.

Huumori oli leffassa kohdillaan, hekottelin ääneen useammankin kohtauksen aikana. Leffan teemaa, eli sisarusten välistä suhdetta taas olisin kaivannut korostettavan enemmän. Heidän olisi pitänyt yhdistää voimansa ja löytää ratkaisu yhdessä eikä hylätä toisiaan. Samoin olin vähän pettynyt loppuratkaisuun ja paritukseen, koska siinä vaiheessa kun Kristoff sanoo rakastavansa jäätä Elsan jääpalatsin juurella, aloin toivoa Kristoffin ja Elsan saavan toisensa, mutta ehei. Olen silti sitä mieltä, että he kuuluisivat yhteen.

Lauluja leffassa oli paljon, mikä tuntuu olevan Disneyn nykyinen linjakin. Joka toisen vuorosanan jälkeen luritellaan joku biisi niin, että minulla alkoi kaikki se kiekuminen jo tulla korvista. Ei sen puoleen, biiseissä, niin kuin leffassa kokonaisuutena, oli paljon hyvää, mutta niistä puuttui se jokin viime silaus. Miljöö ja aloitusmusiikki oli norjalaisvaikutteista, joten minusta sitä olisi voinut viedä pidemmälle ihan kaikkiin biiseihin. Nyt laulut jäivät vähän yhdentekeviksi pop-veisuiksi. Ei se minua silti estänyt kuluttamasta leffan soundtrackia melkein puhki Spotifyssa.

Hobitti-filmatisoinnit

Tulipa katsastettua Hobitti kakkonen tänään. Vaikka olinkin alkuun ihan fiiliksissä, kun tutut musiikit lävähtivät soimaan, niin loppujen lopuksi elokuva ei liikaa riemastusta herättänyt. Tähän väliin täytyy sanoa, että sekä TSH-trilogian että itse Hobitti-romaanin lukemisesta on useampi vuosi, joten en todellakaan muista tarkkaan miten tapahtumat etenivät niissä. Silti elokuvasta jäi tunne, että nyt mentiin kaukaa ohi.

Siinä missä ykkösessä turhalta tuntui vain loppurytinät örkkejä vastaan, niin nyt oli montaa kohtausta venytetty ihan äärirajoille. Taistelukohtaukset kestivät ties miten kauan ilman, että oikein mitään saavutettiin, ja Bilbon ja Smaugin juttuhetki polveili kuin Muumipapan muistelmat. Ainoa, mikä käsiteltiin suhteellisen pikaisesti, oli Beorn.

Sinänsä haltioitten roolin kasvattaminen ja Taurielin lisääminen ei haittaa minua (koska haltiat for life ja ah Legolas), mutta niiden merkitys olennaisten asioiden kannalta jäi melko vähäiseksi. Thranduil oli yllättävää kyllä ehkä viihdyttävin kaikista, häntä olisin voinut katsella pidempäänkin. Haltioiden sellit olivat myös upeat, mutta en tiedä mitä mieltä olisin Kilin ja Taurielin välille rakennetusta jutusta. Kili on suosikkini kääpiöistä, mutta jotenkin kääpiö ja haltia ei vain toimi. Legolas oli jotenkin laimea TSH:hon verrattuna, vaikka mageita temppuja taas nähtiinkin. Mutta Legolas myös haavoittui! Ei Legolasin kuulu saada naarmuakaan vaan olla voittamaton, mahtavin, nopein, ketterin ja tarkin.

Järvikaupunki oli toteutettu hienosti ja tykkäsin Bardista, mutta Kilin loukkaantuminen ja porukan jakaminen oli vähän tarpeetonta pitkitystä. No, saatiinpa sillä kivasti Tauriel Kilin vierelle. Smaugin peittoaminen jäi seuraavaan osaan, mutta mitähän sen jälkeen? Viiden armeijan taistelu mitä todennäköisimmin, joten viimeisessä osassa rytisee jatkuvalla syötöllä.

Kuten sanoin taannoin kaverilleni, tästä olisi saanut yhden hyvän sadunomaisen leffan ilman turhia pitkityksiä tai sivujuonia. Nyt tätä on laajennettu turhankin kanssa, niin että katsoja väsyy kesken leffan ja miettii vain että tarina olisi voitu kertoa ilman tuota ja tuota kohtausta.

Once upon a time (in Wonderland)

It's almost time for mid-season finale in both series, Once Upon a Time and Once Upon a Time in Wonderland. While the original series hasn't been as fascinating as previous seasons, the spin-off was a positive surprise. Trailers didn't promise much for me, but Wonderland turned out to be unexpectedly fresh and delightful.

I liked the main characters way more than I thought I would, based on the trailers and sneak peaks. Alice is a genuine young girl, but not some damsel in distress. She's determined and takes action instead of waiting men to take care of her problems. Knave is funny and a suitable partner for Alice, a little dark and sceptical.

The Queen of Hearts is fine, although I'm not sure if I like her past with Knave. Jafar and the whole Agrabah-extension is an interesting addition to Wonderland-dimension (but I'm getting tired of all the Lost-alums and there's no end to that). I'm hoping for Aladdin to make an appearance, and as a great tiger-fan, Rajah! They could make a lot of interesting plot twist with Aladdin, I'd love to see him in Wonderland.

So far the most boring character has been Cyrus the Genie. I partially don't even want Alice to reunited with him, since I think it would make the series tedious and cut Knave's screen time and at least his scenes with Alice. I wouldn't mind pairing Alice and Knave, they would be cute together, but as long as Cyrus is aboard, I don't believe the writers would do it. Well, fingers crossed.

About the original Once Upon a Time...

Season three has been a bit dull compared to seasons one and two, but not completely. Peter Pan's actor is great, although I'm not quite happy with his backstory (Rumpel's father, really??). Now that Peter is Henry/ Henry is Peter (I'm not sure which way is correct :D), Henry's actor has to upgrade his acting a great bit. So far the naive child has come quite naturally but evil Pan requires a lot more acting.

Rumpel has been in shadows almost the whole season, but Regina is wittier than ever ("I don't do rum"). I've laughed at her comments more than everyone else's together. I was positively surprised when Wendy, John and Michael appeared again, I thought the writers were done with them when Baelfire left them with the Shadow. Snow and Charming... yh, makes me wanna throw up every time they're on screen together. I would not have cried if Charming had died. Tinkerbell, as well as Peter, was not how I hoped she would be (what can I say, Disney for life and there's no changing that), but she's not that bad after all. At least she's not related to any of the other characters as about everyone else is. Nevertheless, Hook is as hot as always!

Now that Henry is "saved", what he seemingly is not, the gang will return to Storybrooke. I've missed some old characters like Red and Grumpy, but I don't think they get to live peacefully for long. A new villain is on her way (portrayed by the actress who played Charlotte on Lost) and Pan still is amongst them. Should be interesting at least.

Vain elämää

Viime syksyn Vain elämää oli niin mahtava, että odotukset uudelle kaudelle olivat ehkä kohtuuttomankin korkeat. Kun artistit julkaistiin, olin hieman pettynyt, koska edellisen kauden kattaus oli selkeästi kovempi ja tämä tuntui tosi laimealta. Kukaan artisteista ei ole koskaan ollut mikään suosikkini myöskään, vaikka joitakin useamman kuuntelun kestäviä biisejä parilta kuitenkin löytyi.

No, uskollisuudesta edelliskaudelle halusin antaa ohjelmalle mahdollisuuden ja aloin seuraamaan uutta kautta. Missään vaiheessa homma ei noussut lentoon, vaikka muutamia pilkahduksia joukkoon mahtuikin. Annan versiot olivat monessa jaksossa omaan makuuni parhaat, vaikka Jukka Pojan Lautalla olikin hämmentävän hyvä. Kaverini muotoili kauden ongelmaksi sen, että artistit olivat loppujen lopuksi liian lähellä toisiaan musiikillisesti, eivätkä oikein lähteneet tekemään biiseistä erilaisia ja omiaan (vrt. Cheek vuosi sitten, kun äijä reteesti räppää uusiksi kaiken Katri Helenasta Negativeen).

Ihmiset olivat ihan sympaattisia tälläkin kaudella. Puhemies Pauli, jota edes skeittiramppi ei pelota. Räväkkä Anna, joka myös oli niin kaupunkilainen että välillä meinasi tehdä pahaa. Juha, jolta vastoin kaikkia odotuksia lähti myös hauskaa läppää. JP oli hieman liian hippi, että olisin täysin voinut tyypistä tykätä. Maaritin asenne kaikkiin aktiviteetteihin oli ihana, ja oli hassua seurata, kuinka Annasta ja Maaritista tuli tosi läheisiä. Kauden top3 hetket ovat Maaritin "Paskat me mitään puita halaillaan! Nyt alkaa vesisota!", Juhan jumpin-oleskelu ja kun Anna törmää futismatsissa oman joukkueen Jukka Poikaan.

Summa summarum: jos viime vuonna mietin pitkään, pitäisikö minun ostaa ohjelman levyt, mutta päädyin jättämään ne kaupan hyllyyn, niin tänä vuonna olen vain vilkaissut levyjä päätä pudistaen ja marssinut ohi. Kukaan tämän kauden artisteista ei tule heittämään stadionkeikkaa koskaan, vaikka ihan sympaattisia ovatkin.