- Vannoutuneena Disney-fanina ja Disneyn parissa kasvaneena en voinut olla vertaamatta tätä elokuvaa Disneyn tuotantoon, eikä Rölli ja metsänhenki häviä Disneylle oikeastaan ollenkaan. Teema, hyvän ja pahan tasapaino, osuu juuri siihen mistä Disneykin monessa leffassaan kertoo. Myös erilaisuuden hyväksyminen ja rajoja rikkova ystävyys ovat jenkkifirmankin käyttämiä aiheita. En löytänyt netistä mitään röllielokuvan menestyksestä kotimaassa tai ulkomailla, joten oletan nyt, ettei leffaa ainakaan ulkomaille myyty. Harmillista, lapset ympäri maailmaa varmasti rakastaisivat sitä. Minusta tällä olisi potentiaalia menestyä Suomen rajojen ulkopuolellakin.
- Vielä Disney-yhtäläisyyksistä: on jokunen vuosi siitä, kun olen tämän viimeksi nähnyt, enkä muistanut enää että tässä on muitakin lauluja kuin lopun Juhlat alkakoon (joka on sivumennen sanoen ehkä maailman hienoin kappale). Muutkaan laulut eivät olleet mitään turhanpäiväisiä lurituksia vaan aikuisenkin korvaan mainiosti kuunneltavia. Senkin puolesta tässä olisi ihan ainesta Disney-tasoiseksi leffaksi.
- Vaikka leffan teema on vakava, mukana on paljon sydämellistä huumoria. Röllit muksahtelevat nurin, kolauttelevat päätään ties mihin, eivät osaa käyttää herätyskelloa ja kutsuvat toisiaan mm. mulkosilmäisiksi turjakkeiksi. Siinä missä Jenkkilän huumori nykyään rakentuu pitkälki nokkeluuksiin, joita pikkulapset eivät välttämättä edes ymmärrä, Rölli ja metsänhenki naurattaa varmasti lapsiakin.
- Hahmot ovat maailman sympaattisimmat! Jokaisella röllillä on enemmän tai vähemmän opittavaa ja kehitettävää itsessä ja näyttelijät hoitavat hommansa upeasti. Ilman Allu Tuppuraista ei olisi Rölliä, mutta muutkin tekevät oman osansa. Tajusin vasta tänään, että Peter Franzen esittää Lakeijaa, joka muistuttaa kuin ilmetty Hobitin Alfridia. Kummatkin tuollaisia pahanilkisiä hännystelijöitä.
No comments:
Post a Comment