Olipa kerran - mitä satuhahmoja kaudelle 3

Ahmaisin tuossa kakkoskaudenkin heti ykkösen perään. Juoni meni melko eri suuntaan kuin ekalla kaudella, mutta juttu pysyi silti kasassa ja nautin tuottarista hirveästi (en tiedä onko Nelonen jo näyttänyt koko kakkostuottarin Suomessa, mutta jos ei ole niin nyt on melkoinen vaara spoilaantua päätösjaksosta). Anyway, kahden kauden aikana on nähty jos jonkunlaista satuhahmoa (Koukku <3), mutta minulla on vielä pitkä lista tyypeistä, kenen toivoisin ilmaantuvan mukaan kuvioihin.

Peter Pan: Koukun ensiesiintymisestä lähtien olen ollut varma, että Peter tulee jossain vaiheessa sekoittamaan pakkaa, ja kakkosen loppu antoi siitä lähes 100 % lupauksen. Hieman synkempi Pan-poju, joka metsästää pikku Henrya, tuokin ihan erilaisen mausteen sarjaan kuin mitä olin osannut odottaa. Peter Pan voi jopa olla Tamaran ja Gregin käskyttäjä, mistä sitä koskaan tietää.

Helinä-keiju: Jos Peter, niin sitten Helinäkin kaupan päälle! Mikä mahtava kaksikko, näen jo mielessäni kuinka he kahdestaan terrorisoivat Mikä-mikä-maata Kadonneet pojat kätyreinään. Ja vaikkei, niin keijuja ja keijupölyä ei koskaan voi olla liikaa.

Ariel: tätä toivetta on netti pullollaan, enkä minäkään panisi pahakseni pienen merenneidon näkymistä sarjassa. En tiedä onko nettihuhuilla perää, mutta monet veikkailevat Arielin olevan osa Mikä-mikä-maan merenneitojen parvea (voiko merenneidoista sanoa parvi niin kuin kaloista?).

Quasimodo: Jos pysytään vielä Disneyn versioimissa hahmoissa, niin Quasimodo jos kuka olisi tosi mielenkiintoinen veikko nähdä. Ulkomuotonsa ja taustansa valossa voisi kuulua kummalle puolelle tahansa, hyviin tai pahoihin, riippuen miten hänen tarinansa rakennettaisiin. Quasimodo voisi olla myös yksinäinen susi ja oma herransa kirkon kivipatsaitten kanssa, mitä mahdollisuuksia tässä hahmossa olisikaan!

Cruella de Vil: mahtava sekopääpahis on juuri se mitä sarjaan kaivattaisiin! Pongo on jo nähty, joten eiköhän oteta Cruellakin leikkiin mukaan. Cruella voisi olla myös itsenäinen toimija omilla päämäärillään varustettuna (kosto on toiminut tähän saakka, toimisi varmaan Cruellallakin), mutta hän voisi näennäisesti olla jonkun käskytettävä. Sivussa hän puuhailisi kaikkea muuta ja pilaisi muitten suunnitelmat vaikkei itsekään saavuta mitään. Miksen ole käsikirjoittamassa tätä sarjaa??

Tähkäpää: Disneyn Tähkäpää-versio oli hyvä tiettyyn pisteeseen saakka, mutta siitä puuttui jokin viimeinen silaus Disneyn taikaa (ehkä se johtui piirrosanimaation puutteesta, liputan edelleen sen puolesta). Joka tapauksessa Tähkäpäästä saisi monta erilaista toteutusta ja hahmo sopisi täydellisesti lumottuun maailmaan torneineen (en tykännyt, että sarjaan tuotiin sellaista porukkaa kuin Frankenstein, se ei sopinut taustatarinoitten tyyliin, toivottavasti jatkossa pitäydytään oikeissa satuhahmoissa). Jos prinsessahahmoja kaivataan lisää, Tähkäpää olisi helppo heittää kehään.

Pillipiipari: kehittelin jo mielessäni kohtausta, missä Storybrookelaiset keksivät keinon palata lumottuun maailmaansa. Pillipiipari löytäisi pillinsä Mr. Goldin puodista ja johdattaisi soitollaan väen maailmojen rajan yli. Vaikkei, niin taikapillille varmasti löytyisi käyttöä.

Saapasjalkakissa: Disney ei taida tätä omistaa, joten haave on aika kaukainen, mutta Shrek-leffoissa Kisu on loistohahmo ja siitäkin saisi mahtavan tarinan sarjaan, vaikka vain yhden jakson täytteeksi. Hahmoon voisi yhdistää vaikka seitsemän peninkulman saappaat, kannatan vahvasti mahdollisimman monen ikonisen taikaesineen tuomista sarjaan.

Pikku myy: tässä vedän nyt kotiin päin rankemmin kuin koskaan, mutta jos sarjaan aletaan vetelemään hahmoja ties mistä opuksista, niin kai yksi Muumi-hahmokin mahtuisi joukkoon? Pieni ja pippurinen Myy olisi täydellinen hämmentäjä kumpaankin suuntaan, ei vain pahiksille vaan myös omilleen, miten loistavaa viihdettä siitä saisi. No, tämä tuskin toteutuu missään universumissa, koska Muumit on kova juttu ainoastaan Suomessa, mutta ainahan voi toivoa.

Muita odotuksia kolmannelle tuotankokaudelle: haluan ehdottomasti tietää lisää Baelfiren Mikä-mikä-maa -visiitistä ja miten hän pääsi sieltä pois (oli muuten nerokasta heittää hänet sinne, koska muuten hän olisi ollut miljoona vuotta vanhempi kuin Emma, mutta koska hän ei kasva Mikä-mikä-maassa, juttu on täysin looginen). Mulan, Philip ja Ruusunen löysivät Neilin, eli heistä kaikessa todennäköisyydessä kuullaan vielä. Yksi mikä minua harmittaa on Punahilkan näyttelijän eli Meghan Ory lähtö, mutta hän on luvannut tulla vierailemaan, joten täysiä hyvästejä hyvälle hahmolle ei tarvitse jättää. Koukkua toivon ruutuun niin paljon kuin mahdollista <3

Olipa kerran (tarina tytöstä joka jälleen kerran jäi koukkuun)

Aloitin tämän katsomisen, koska sarjaa on kehuttu tosi paljon joka suunnasta. Ekan tuottarin jälkeen täytyy sanoa, etten pettynyt, vaan jäin täysin koukkuun ja katsoin kaikki 22 jaksoa kolmessa päivässä!

Disneyn piirrettyjen suurena fanina (ei ole montaa, mitä en olisi nähnyt, ja useimmat olen nähnyt enemmän kuin kerran) ja monet satukirjat läpi kolunneena minulle on tosi viihdyttävää nähdä, miten tutut hahmot on tuotu ruutuun. Odotan koko ajan, kuka seuraavaksi ilmaantuu mukaan. Kaikkiin ratkaisuihin en ole ihan tyytyväinen, mutta yleisesti ottaen kaikki satuhahmot on toteutettu hyvin ja joidenkin mukanaolo ja tarina ovat suorastaan nerokkaita (esim. miten Hassusta Hatuntekijästä tuli Hassu Hatuntekijä tai miten Bellen tarina on yhdistetty Tittelintuureen).

Pääjuoni on ihan mielenkiintoinen, jännä nähdä miten sitä viedään eteenpäin. Jenkeissä kolmas kausi alkamassa syksyllä, toivon että sarjassa on pidetty punainen lanka mukana eikä lähdetty sivuraiteille tai venytetty hyvää ideaa kuten usein käy. Ekan tuottarin päätösjakso oli aika kaksijakoinen, toisaalta hirveästi siirappisia elementtejä (kun kirous purkautui ja kaikki muistivat ketä olivat ja mm. Lumikki ja Prinssi Uljas olivat niin rakastuneita, niin rakastuneita) ja toisaalta taas paljon pahaenteistä, kuten se ihme violetti savu ja Reginan virnistely.

Näyttelijät on valittu huolella, ja tykkään etenkin Emmasta. Hänellä on samanlaista asennetta kuin yhdellä lempihahmoistani Teho-osastossa, nimittäin hoitaja Sam Taggartilla. Molemmat koviksia, mutta huolehtivat silti muista. Melkein toivoisin, että roolia esittäisi Samin näyttelijä Linda Cardellini, mutta kaikkea ei voi saada. Tykkään kuinka Emma on niin jalat maassa ja epäilee kirouksen olemassaoloa viimeiseen asti, kun taas Henry sepittää mielikuvituksellisia juttujaan jatkuvasti. Nautin kaksikon kohtauksista suuresti, vaikka Henryn näyttelijä ei mikään maailman lahjakkain olekaan. Emmassa on myös hienoa se, ettei hän pelkää Reginaa tai Mr. Goldia vaan asettuu rohkeasti vastustamaan heitä.

Regina/ Paha kuningatar on kanssa mahtava hahmo ja pahis, niin kihisyttävän ilkeä ja juonikas. Näyttelijälle kaikki kunnia, tekee ehkä parhaan roolisuorituksen koko sarjassa. Toinen hyvä hahmo on Tittelintuure aka Mr. Gold, joka välillä vaikuttaa olevan Reginan tossun alla, mutta toisinaan väläytellään mahdollisuutta että se olisikin hän, joka vetelee naruista kaiken takana. Narrimaisuus sopii hahmoon, jota kukaan ei tunnu arvostavan mutta jonka puoleen kaikki kääntyvät, kun tarvitsevat suurempia voimia ongelmiensa ratkaisuun. Tykkään, kuinka kaikille hahmoille on keksitty menneisyys, selitetty miten hahmo on päätynyt siihen pisteeseen missä on nyt. Reginaa kävi ihan sääliksi kun hänen tarinansa kerrottiin.

Muista hahmoista tykkäsin Rubysta eli Punahilkasta ja entisestä sheriffistäkin aloin melkein tykätä, mutta sitten hänet tapettiin pois saman tien. Olisin toivonut, että sheriffin ja Emman välille olisi kehittynyt jotain, mutta ei. Kaikki romantiikka muutenkin tuntui jäävän vain Lumikille/ Mary Margaretille ja Prinssi Uljaalle/Davidille, eikä niiden suhde innostanut minua pätkääkään.

Jossain vaiheessa minua ärsytti, kuinka jotkut hahmot tuntuivat niin väkisin mukaan vedetyiltä. Kirjoitetaan tälläinen juonikuvio, että saadaan lisää satuhahmoja mukaan. Tosin minusta oli hauskaa, että niitä oli niinkin paljon, mutta heidän merkityksensä jäi minimaaliseksi. Alkuun satumaailman tapahtumat tuntuivat olevan vain tosimaailman tapahtumien tukena, mutta tuottarin loppua kohden tarinat kiedottiin nerokkaasti yhteen järkeväksi kokonaisuudeksi. Olen vieläkin ihan wau-fiiliksissä, en malta odottaa että pääsen kakkostuottarin kimppuun!

Kelmien kerho

Katsoin tässä Kelmien kerhon (engl. Hustle) kaikki kahdeksan tuottaria läpi aika pikaisella tahdilla, mikä oli ehkä virhe. Herrasmieshuijareitten ovelia juonia on ihan viihdyttävää seurata, mutta jossain vaiheessa huijariporukan ylivertaisuus uhreihin ja poliisiin nähden alkaa vain ärsyttää. Niin riemastuttavia kuin joukon vedätykset ovatkin, ainaiset onnistumiset lähinnä saavat pyörittelemään silmiä. Totaalinen epäonnistuminen jossain jaksossa olisi ollut tervetullutta vaihtelua.

Jatkuvaa onnistumisvirtaakin enemmän minua nyppii joukkion ihmissuhteiden olemattomuus. Kellään ei ole sukulaisia, aviopuolisoita tai edes seurustelukumppaneita, kaikki elävät ja hengittävät vain ja ainoastaan huijariporukalleen. Ensimmäisillä tuotantokausilla pientä jännitettä rakennettiin Mickeyn, Dannyn ja Stacyn välille, mutta mitään ei tapahtunut. Uskoin ja toivoin, että kun Danny ja Stacy poistuivat sarjasta (tiesin sen etukäteen), siinä olisi joku ratkaisu näytetty, mutta kun ei niin ei. Tilalle tuli sisarukset Emma ja Sean, ja Mickeyllä oli kipinää Emman kanssa. Sitä aina välillä nostettiin hetkellisesti esiin, ja toivoin tosissani että viimeistään sarjan päätösjaksossa heidän välillään tapahtuisi oikeasti jotain.

Ja päätösjakso! Kuinka pettynyt olin siihen. Stacy tosin teki paluun, mutta millaisena: näyttelijä oli varmasti käynyt kasvojenkohotuksessa ja näytti nyt tosi luonnottomalta, ihan teki pahaa katsoa. Dannyn paluu olikin paljon miellyttävämpi, en osannut odottaa sitä. Tosin Emma ja Mickey eivät edenneet mihinkään, eikä muutenkaan päästy oikein puusta pitkään. Miten turhauttavaa!