Viime syksyn Vain elämää oli niin mahtava, että odotukset uudelle kaudelle olivat ehkä kohtuuttomankin korkeat. Kun artistit julkaistiin, olin hieman pettynyt, koska edellisen kauden kattaus oli selkeästi kovempi ja tämä tuntui tosi laimealta. Kukaan artisteista ei ole koskaan ollut mikään suosikkini myöskään, vaikka joitakin useamman kuuntelun kestäviä biisejä parilta kuitenkin löytyi.
No, uskollisuudesta edelliskaudelle halusin antaa ohjelmalle mahdollisuuden ja aloin seuraamaan uutta kautta. Missään vaiheessa homma ei noussut lentoon, vaikka muutamia pilkahduksia joukkoon mahtuikin. Annan versiot olivat monessa jaksossa omaan makuuni parhaat, vaikka Jukka Pojan Lautalla olikin hämmentävän hyvä. Kaverini muotoili kauden ongelmaksi sen, että artistit olivat loppujen lopuksi liian lähellä toisiaan musiikillisesti, eivätkä oikein lähteneet tekemään biiseistä erilaisia ja omiaan (vrt. Cheek vuosi sitten, kun äijä reteesti räppää uusiksi kaiken Katri Helenasta Negativeen).
Ihmiset olivat ihan sympaattisia tälläkin kaudella. Puhemies Pauli, jota edes skeittiramppi ei pelota. Räväkkä Anna, joka myös oli niin kaupunkilainen että välillä meinasi tehdä pahaa. Juha, jolta vastoin kaikkia odotuksia lähti myös hauskaa läppää. JP oli hieman liian hippi, että olisin täysin voinut tyypistä tykätä. Maaritin asenne kaikkiin aktiviteetteihin oli ihana, ja oli hassua seurata, kuinka Annasta ja Maaritista tuli tosi läheisiä. Kauden top3 hetket ovat Maaritin "Paskat me mitään puita halaillaan! Nyt alkaa vesisota!", Juhan jumpin-oleskelu ja kun Anna törmää futismatsissa oman joukkueen Jukka Poikaan.
Summa summarum: jos viime vuonna mietin pitkään, pitäisikö minun ostaa ohjelman levyt, mutta päädyin jättämään ne kaupan hyllyyn, niin tänä vuonna olen vain vilkaissut levyjä päätä pudistaen ja marssinut ohi. Kukaan tämän kauden artisteista ei tule heittämään stadionkeikkaa koskaan, vaikka ihan sympaattisia ovatkin.
Saturday, November 30, 2013
Saturday, October 26, 2013
Suomifilmisuosikit
Nelosen maanantain leffa inspiroi minut miettimään suomalaisten elokuvien suosikkejani. En ole nähnyt edes murto-osaa kotimaan tuotannosta, edes Kaurismäen tuotannosta en ole osunut yhtäkään katsomaan. Aukkoja siis löytyy ja lista perustuu vain niihin, jotka olen onnistunut näkemään.
FC Venus: suomalaisista leffoista oma ehdoton ykkönen. Olen nähnyt tämän ehkä miljoona kertaa, ja silti se on yhtä hauska ja mahtava joka katsomiskerralla. Näyttelijät sopivat rooleihinsa ja juoni kulkee mukavasti. Yleensä jos leffaillassa yritetään päättää mitä katsotaan, tämä sopii kaikille.
21 tapaa pilata avioliitto: samaa sarjaa kuin FC Venus, tälläisiä leffoja Suomessa kannattaisi tehdä enemmänkin. Hulvattoman hauska, ja Armi Toivasta voisi katella enemmänki leffoissa. Ei kuitenkaan ihan yllä FC Venuksen tasolle, muttei hirveän kauaskaan jää.
Tuntematon sotilas: kirjana ihan loistava, eikä leffanakaan jää hirveän kauas (ja nimenomaan se eka versio). Tosin en koskaan näe tätä alusta loppuun, koska itsenäisyyspäivän ruoka osuu aina päällekkäin. Hahmot on tuotu valkokankaalle tosi hyvin (okei olin nähnyt leffan ennen kuin luin kirjan, ehkä johtuu osittain siitä). Joka tapauksessa tarina on tajuttoman mielenkiintoinen ja leffa on kestänyt aikaa.
Rölli ja metsänhenki: sitten päästäänkin tälle minulle hyvin rakkaalle osastolle eli lastenleffoihin. Rölli ja metsänhenki on sanalla sanoen ihana! Samuli Edelmanin biisi on jotain mahtavaa, popittelen sitä vieläkin välillä. Tässä leffassa on juuri sopivasti huumoria ja sanomaa, mikä tekee siitä uskomattoman hyvän lastenleffan.
Muumipeikko ja pyrstötähti: koska Muumilaakson tarinat on Disneyn ohella ehkä merkittävin osa lapsuuttani, pakko tämäkin on mainita, vaikkei tarkkaan ottaen olekaan kokonaan suomalaista tuotantoa. Erittäin rakas leffa, joka aikaisemmin esitettiin aina itsenäisyyspäivänä, mutta viime vuonna ei jostain syystä tullut (rotia YLE!). Tarina ja hahmot on vaan (suomalaisen) maailmanhistorian yksiä merkittävimpiä, oikein harmittaa ettei Muumeja tunneta pahemmin muissa maissa. Rovio voisi lisensoida nekin, kunhan vihaisten lintujen lento loppuu.
Heinähattu ja Vilttitossu: joo, lastenelokuvia on tullut katseltua, mutta ne on usein rutkasti parempia kuin aikuisten leffat, jos niihin on jaksettu panostaa, ja tässä on taas esimerkki sellaisesta. Tämän pohjalta on saatu melkoista sisarusläppää aikaan, mutta kaiken kaikkiaan leffa on hirveän ihana. Kukapa lapsi ei haluaisi syödä vain spagettia ja muuttaa hauskoille naapurintädeille, kun peruna tökkii.
FC Venus: suomalaisista leffoista oma ehdoton ykkönen. Olen nähnyt tämän ehkä miljoona kertaa, ja silti se on yhtä hauska ja mahtava joka katsomiskerralla. Näyttelijät sopivat rooleihinsa ja juoni kulkee mukavasti. Yleensä jos leffaillassa yritetään päättää mitä katsotaan, tämä sopii kaikille.
21 tapaa pilata avioliitto: samaa sarjaa kuin FC Venus, tälläisiä leffoja Suomessa kannattaisi tehdä enemmänkin. Hulvattoman hauska, ja Armi Toivasta voisi katella enemmänki leffoissa. Ei kuitenkaan ihan yllä FC Venuksen tasolle, muttei hirveän kauaskaan jää.
Tuntematon sotilas: kirjana ihan loistava, eikä leffanakaan jää hirveän kauas (ja nimenomaan se eka versio). Tosin en koskaan näe tätä alusta loppuun, koska itsenäisyyspäivän ruoka osuu aina päällekkäin. Hahmot on tuotu valkokankaalle tosi hyvin (okei olin nähnyt leffan ennen kuin luin kirjan, ehkä johtuu osittain siitä). Joka tapauksessa tarina on tajuttoman mielenkiintoinen ja leffa on kestänyt aikaa.
Rölli ja metsänhenki: sitten päästäänkin tälle minulle hyvin rakkaalle osastolle eli lastenleffoihin. Rölli ja metsänhenki on sanalla sanoen ihana! Samuli Edelmanin biisi on jotain mahtavaa, popittelen sitä vieläkin välillä. Tässä leffassa on juuri sopivasti huumoria ja sanomaa, mikä tekee siitä uskomattoman hyvän lastenleffan.
Muumipeikko ja pyrstötähti: koska Muumilaakson tarinat on Disneyn ohella ehkä merkittävin osa lapsuuttani, pakko tämäkin on mainita, vaikkei tarkkaan ottaen olekaan kokonaan suomalaista tuotantoa. Erittäin rakas leffa, joka aikaisemmin esitettiin aina itsenäisyyspäivänä, mutta viime vuonna ei jostain syystä tullut (rotia YLE!). Tarina ja hahmot on vaan (suomalaisen) maailmanhistorian yksiä merkittävimpiä, oikein harmittaa ettei Muumeja tunneta pahemmin muissa maissa. Rovio voisi lisensoida nekin, kunhan vihaisten lintujen lento loppuu.
Heinähattu ja Vilttitossu: joo, lastenelokuvia on tullut katseltua, mutta ne on usein rutkasti parempia kuin aikuisten leffat, jos niihin on jaksettu panostaa, ja tässä on taas esimerkki sellaisesta. Tämän pohjalta on saatu melkoista sisarusläppää aikaan, mutta kaiken kaikkiaan leffa on hirveän ihana. Kukapa lapsi ei haluaisi syödä vain spagettia ja muuttaa hauskoille naapurintädeille, kun peruna tökkii.
Sunday, September 29, 2013
Viikon vatsatreenit
Kävin maanantaina katsomassa elokuva The Heat ja perjantaina Millerit. Molemmat naurattivat enemmän kuin olen varmaan koskaan nauranut leffateatterissa.
Heatissa Sandra Bullock esittää jälleen kerran FBI-agenttia. Tällä kertaa tosin sellaista, josta kukaan ei tykkää. Agentin elämä pyörii vain työn ympärillä, ja sitten hänet lähetään Bostoniin keikalle. Bostonissa paikallinen poliisi, myös hieman epäsuosittu mutta roisiakin roisimpi neiti Mullins, isketään Bullockin pariksi. Alkuun kaksikko inhoaa toisiaan, mutta alkaa vähitellen lämmetä toisilleen. Mukaan mahtuu mm. drunk dance -scene, jonka koreografian aion niiiiin opetella ja vetää seuraavalla kerralla kun pääsen tanssilattialle.
Vaikka olen aina ollut vähän epäileväinen Bullockin suhteen, aloin tykkäämään hänestä tässä leffassa. Melissa McCarthy Mullinsina oli loistava ja kaksikon kemiat toimivat juuri oikein. Sivuhenkilöistä saadaan oivaa läppää aikaiseksi, eikä loppuratkaisukaan ole ennalta-arvattava.
Millerit ei ole aivan niin roisi kuin Heat, mutta naispääosana on vanha suosikkini Jennifer Aniston. Pikkudiileri David joutuu paikkaamaan velkojaan lähtemällä hakemaan isoa huumelastia Meksikosta, ja päästäkseen rajan yli hän ottaa naapuruston stripparin (Aniston) ja pari heitteillä olevaa teiniä valeperheekseen. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta aivan kaikkein ilmiselvimpiä ratkaisuja on onnistuttu kiitettävästi välttämään. Tosin tässä arvasin loppuratkaisun osittain, vaikka ilahdutti se silti.
Molemmat leffat on käsikirjoitettu loistavalla huumorilla. Jos tahtoo nauraa, suosittelen katsomaan ne ensi tilassa.
Heatissa Sandra Bullock esittää jälleen kerran FBI-agenttia. Tällä kertaa tosin sellaista, josta kukaan ei tykkää. Agentin elämä pyörii vain työn ympärillä, ja sitten hänet lähetään Bostoniin keikalle. Bostonissa paikallinen poliisi, myös hieman epäsuosittu mutta roisiakin roisimpi neiti Mullins, isketään Bullockin pariksi. Alkuun kaksikko inhoaa toisiaan, mutta alkaa vähitellen lämmetä toisilleen. Mukaan mahtuu mm. drunk dance -scene, jonka koreografian aion niiiiin opetella ja vetää seuraavalla kerralla kun pääsen tanssilattialle.
Vaikka olen aina ollut vähän epäileväinen Bullockin suhteen, aloin tykkäämään hänestä tässä leffassa. Melissa McCarthy Mullinsina oli loistava ja kaksikon kemiat toimivat juuri oikein. Sivuhenkilöistä saadaan oivaa läppää aikaiseksi, eikä loppuratkaisukaan ole ennalta-arvattava.
Millerit ei ole aivan niin roisi kuin Heat, mutta naispääosana on vanha suosikkini Jennifer Aniston. Pikkudiileri David joutuu paikkaamaan velkojaan lähtemällä hakemaan isoa huumelastia Meksikosta, ja päästäkseen rajan yli hän ottaa naapuruston stripparin (Aniston) ja pari heitteillä olevaa teiniä valeperheekseen. Matkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, mutta aivan kaikkein ilmiselvimpiä ratkaisuja on onnistuttu kiitettävästi välttämään. Tosin tässä arvasin loppuratkaisun osittain, vaikka ilahdutti se silti.
Molemmat leffat on käsikirjoitettu loistavalla huumorilla. Jos tahtoo nauraa, suosittelen katsomaan ne ensi tilassa.
Thursday, September 12, 2013
Susijengi AUU!!
Jokusenkin vuoden nahkakuulaa pyöritelleenä pakko vähän hehkuttaa upeasti pelannutta korismaajoukkuetta. Viime kisoissa oltiin jo hyvässä vauhdissa ja tällä kertaa tahti on vielä tappavampi. Turkin kaataminen avauspelissä oli vain alkusoittoa. Ruotsi revittiin kappaleiksi kuin raajarikko peura ja Venäjän kanssa väännettiin KAKSI jatkoaikaa. Siihen vielä maailmanlistan nelosen eli Kreikan kaataminen. Huh huh.
Vaikka vanhat vastuunkantajat Rannikko ja Möttölä ovat olleet enemmän tai vähemmän sivuroolissa, on nuoremmasta kaartista noussut ratkaisijoita. Koposesta on kypsynyt loistava johtaja kentälle ja Junnu Lee on tuonut pituutta korin alle. Tosin Kotti ja Muurinen tekevät edelleen rajattomasti duunia ja ovat tärkeitä pelaajia joukkueelle. Huff, joka pelaa samaa paikkaa kuin itsellä oli tapana, on myös nostanut tasoaan. Salin, Haanpää ja Ahonen nousevat tulevaisuudessa isoihin rooleihin maajoukkueessa.
Jatkolohkoista menee neljä parasta jatkoon, eli kolmesta pelistä pari ainakin pitäisi voittaa. Suomella on tänään vastassa Kroatia, lauantaina Espanja ja maanantaina vielä Slovenia. Mikään näistä ei ole helppo vastus, mutta hyvänä päivänä kaatuu kuka tahansa. Ja pointsit muuten Ylelle siitä, että näyttää kaikki Suomen matsit.
Friday, September 6, 2013
Julkkis BB
Pysyttelin pitkään erossa koko ohjelmaformaatista, mutta viime syksynä ajauduin BB:n pariin, joten olihan tämänkin vuoden meno katsastettava. Odotusta lisäsi taloon otettujen julkkujen henkilöllisyyden spekulointi. Olin 100% varma, että joku entinen BB-kisaaja olisi ympätty mukaan. Tuotantopa yllätti eikä talossa ole ketään, joka olisi siellä aiemmin asustellut (harmi kyllä, monien vihaama Niko Saarinen olisi ollut hulvatonta katseltavaa).
Ensimmäiset fiilikset "julkkiksista" oli kyllä aika pettyneitä. On Frederik, on Andy McCoy, mutta ketä ne muut on?? Okei, Salkkari-Jaana/Tähtös-Susanna ja Missi/myös Tähtönen Sara Sieppi oli tuttuja, mutta muut... Miten joku Seiskan toimittaja on millään muotoa julkkis??? Viidakon tähtösissäkin oli parempi cast kuin Julkkis BB:ssä, vaikka sielläkin oli aika nevöhööd-porukkaa.
Tällä hetkellä suosikkini on Andy. Tyyppi vaikuttaa olevan koko ajan tuhdissa tuiterissa, mutta heittää semmosta kommenttia että meinaan välillä pudota sohvalta. Antaa pitkät kaikille ja kaikelle, eikä turhia sievistele. Pelkään vain, että lentää talosta koska ei noudata sääntöjä.
Rasittavimmaksi minun papereissa hyppäsi Claudia, joka ei pääse yli Mariannesta. Ihme hengellinen keskustelu tytön kanssa siitä, millaisena ulkomaailma tämän näkee. Get over it! Antaisi Mariannen sekoilla ja pitäisi huolen omasta julkisuuskuvastaan. Muut asukkaat ovat vielä aika hajuttomia ja mauttomia, mutta kaipa jokainen saa vuoronsa valokeilassa.
Häätöäänestyksessä on itse asiassa nyt melkein juuri ne kolme henkilöä, joita en jaksaisi katsella talossa. Claudia, Kai, jossa eniten nyppii se ettei se ole mikään julkkis, ja Frederik, jonka ego tuntuu paisuneen niin ettei jaksa edes sohvalta nousta. Kenenkään lähtöä en jäisi suremaan.
Ensimmäiset fiilikset "julkkiksista" oli kyllä aika pettyneitä. On Frederik, on Andy McCoy, mutta ketä ne muut on?? Okei, Salkkari-Jaana/Tähtös-Susanna ja Missi/myös Tähtönen Sara Sieppi oli tuttuja, mutta muut... Miten joku Seiskan toimittaja on millään muotoa julkkis??? Viidakon tähtösissäkin oli parempi cast kuin Julkkis BB:ssä, vaikka sielläkin oli aika nevöhööd-porukkaa.
Tällä hetkellä suosikkini on Andy. Tyyppi vaikuttaa olevan koko ajan tuhdissa tuiterissa, mutta heittää semmosta kommenttia että meinaan välillä pudota sohvalta. Antaa pitkät kaikille ja kaikelle, eikä turhia sievistele. Pelkään vain, että lentää talosta koska ei noudata sääntöjä.
Rasittavimmaksi minun papereissa hyppäsi Claudia, joka ei pääse yli Mariannesta. Ihme hengellinen keskustelu tytön kanssa siitä, millaisena ulkomaailma tämän näkee. Get over it! Antaisi Mariannen sekoilla ja pitäisi huolen omasta julkisuuskuvastaan. Muut asukkaat ovat vielä aika hajuttomia ja mauttomia, mutta kaipa jokainen saa vuoronsa valokeilassa.
Häätöäänestyksessä on itse asiassa nyt melkein juuri ne kolme henkilöä, joita en jaksaisi katsella talossa. Claudia, Kai, jossa eniten nyppii se ettei se ole mikään julkkis, ja Frederik, jonka ego tuntuu paisuneen niin ettei jaksa edes sohvalta nousta. Kenenkään lähtöä en jäisi suremaan.
Friday, August 30, 2013
Syksyn sarjat
Parasta syksyn tulemisessa on se, että kaikki sarjat palaavat tauolta ja voi taas huolettomasti viettää tummuvat illat kotona ruutua toljottamassa. Koko joukko ihania suosikkejani alkaa kuukauden sisään!
Uusi päivä: alkoi jo maanantaina ja aloitti tämän syksyn rutiinien tulemisen. Ensimmäinen viikko tosin oli melko laimea, 90% ruutuajasta tuntui menevän Haavistoille. Olin myös unohtanut jotkut meneillään olleet juonikuviot, joita en voi sietää (Otso&Mirja, yäh). Toivottavasti syksyn mittaan suosikkihahmoni Elina, Karri ja Tuija saavat paljon tilaa ja kivoja juonikuvioita ja muut tylsimykset sitten vastaavasti vähemmän.
Good wife (2.9.): tätä on odotettu! Kaverini kanssa joku vuosi varmaan silloin tällöin pohdittu, koska tätä taas aletaan näyttää. Näyttelijöiltään yksi parhaista sarjoista ja uudella kaudella mukaan saadaan vielä lisää huippuja ja vanha suosikkini Tehiksestä. Voisiko parempaa maanantai-iltaa olla :D
Geordie Shore (8.9.): Sisällöltään melkoisen tyhjä, mutta ihmiset on sitäkin riemastuttavampia. Volcano-Vicky, Sophie to the rescue, Charlotte & Gary... Jayta kaipaan, uudet pojat ei hirveästi viime kaudella sytyttäneet, mutta Jamesin aikuistuminen oli virkistävää. Saa nähdä mitä uusi kausi tuo tullessaan.
Salkkarit (9.9.): Repeilen jo kun ajattelen Salkkareita. Sarjassa ei ole ollut päätä eikä häntää vuosiin, mutta silti sitä on pakko katsoa. Juonen järjettömyyksistä ja hahmojen reploista on revitty monet naurut, ja syksyn avausjakson clippien perusteella meno jatkuu samanlaisena (ihmissyöntiä...). Mutta Ulla ja Camilla tekee paluun!! Saa nähdä mitä tämä tehokaksikko tuo tullessaan, jo pelkästään heidän takiaan aion joka ilta istua kotona puoli kahdeksan.
Survivor: Blood vs Water (18.9.): Jenkkilässä alkaa jo sarjan 27. kausi, missä vanhat kilpailijat pelaavat läheisiään vastaan. Etukäteen palaavat kilpailijat eivät ole mitenkään erityisen kiinnostavia, joukossa on vain pari jotka oikeasti haluan nähdä kilpailemassa uudestaan. Silti Selviytyjät on aina Selviytyjät, ja onhan mukana Jeff Probst!
Mentalist (29.9.): Jenkkitahtiin mennään, nyt alkamassa kuudes tuottari ja Red John-epäillyt on rajattu seitsemään. Sarjaa on venytetty jo melkoisesti, RJ:n henkilöllisyys olisi voitu paljastaa jo edellisellä kaudella ja tällä kaudella keskityttäisiin vain takaa-ajoon. Ilmeisesti tämäkään kausi ei jää viimeiseksi, vaikka olisin toivonut, että homma olisi osattu taputella ajoissa.
Revenge (29.9.): Seuraan tätäkin jenkkien tahtiin, ja tällekin on käymässä vähän samoin kuin Mentalistille. Juttu paisuu Emilyn käsissä kuin pullataikina, eikä koston saavuttaminen tunnu etenevän pätkän vertaa. Silti loistosarja, koukuttavan jännittävä.
Once upon a time (29.9.): vielä yksi sarja samalle päivälle, tulee mahtimaanantai kun koulun jälkeen tulen katsomaan näitä. Tässä juoni voi heilahtaa ihan mihin suuntaan tahansa, ja se käy silti järkeen (Lumotun metsän logiikalla ainakin). Jännintä on nähdä, mitä uusia satuhahmoja uusi kausi tuo tullessaan.
Vain elämää (4.10.): Eka kausi ylitti kaikki odotukseni (kiitos mutsille ja faijalle, joiden ansiosta yleensäkään osuin katsomaan). Toisella kaudella mukana ei ole ehkä niin loistokkaita artisteja, mutta uskoisin näidenkin osaavan tehdä listahitticovereita toistensa biiseistä.
Uusi päivä: alkoi jo maanantaina ja aloitti tämän syksyn rutiinien tulemisen. Ensimmäinen viikko tosin oli melko laimea, 90% ruutuajasta tuntui menevän Haavistoille. Olin myös unohtanut jotkut meneillään olleet juonikuviot, joita en voi sietää (Otso&Mirja, yäh). Toivottavasti syksyn mittaan suosikkihahmoni Elina, Karri ja Tuija saavat paljon tilaa ja kivoja juonikuvioita ja muut tylsimykset sitten vastaavasti vähemmän.
Good wife (2.9.): tätä on odotettu! Kaverini kanssa joku vuosi varmaan silloin tällöin pohdittu, koska tätä taas aletaan näyttää. Näyttelijöiltään yksi parhaista sarjoista ja uudella kaudella mukaan saadaan vielä lisää huippuja ja vanha suosikkini Tehiksestä. Voisiko parempaa maanantai-iltaa olla :D
Geordie Shore (8.9.): Sisällöltään melkoisen tyhjä, mutta ihmiset on sitäkin riemastuttavampia. Volcano-Vicky, Sophie to the rescue, Charlotte & Gary... Jayta kaipaan, uudet pojat ei hirveästi viime kaudella sytyttäneet, mutta Jamesin aikuistuminen oli virkistävää. Saa nähdä mitä uusi kausi tuo tullessaan.
Salkkarit (9.9.): Repeilen jo kun ajattelen Salkkareita. Sarjassa ei ole ollut päätä eikä häntää vuosiin, mutta silti sitä on pakko katsoa. Juonen järjettömyyksistä ja hahmojen reploista on revitty monet naurut, ja syksyn avausjakson clippien perusteella meno jatkuu samanlaisena (ihmissyöntiä...). Mutta Ulla ja Camilla tekee paluun!! Saa nähdä mitä tämä tehokaksikko tuo tullessaan, jo pelkästään heidän takiaan aion joka ilta istua kotona puoli kahdeksan.
Survivor: Blood vs Water (18.9.): Jenkkilässä alkaa jo sarjan 27. kausi, missä vanhat kilpailijat pelaavat läheisiään vastaan. Etukäteen palaavat kilpailijat eivät ole mitenkään erityisen kiinnostavia, joukossa on vain pari jotka oikeasti haluan nähdä kilpailemassa uudestaan. Silti Selviytyjät on aina Selviytyjät, ja onhan mukana Jeff Probst!
Mentalist (29.9.): Jenkkitahtiin mennään, nyt alkamassa kuudes tuottari ja Red John-epäillyt on rajattu seitsemään. Sarjaa on venytetty jo melkoisesti, RJ:n henkilöllisyys olisi voitu paljastaa jo edellisellä kaudella ja tällä kaudella keskityttäisiin vain takaa-ajoon. Ilmeisesti tämäkään kausi ei jää viimeiseksi, vaikka olisin toivonut, että homma olisi osattu taputella ajoissa.
Revenge (29.9.): Seuraan tätäkin jenkkien tahtiin, ja tällekin on käymässä vähän samoin kuin Mentalistille. Juttu paisuu Emilyn käsissä kuin pullataikina, eikä koston saavuttaminen tunnu etenevän pätkän vertaa. Silti loistosarja, koukuttavan jännittävä.
Once upon a time (29.9.): vielä yksi sarja samalle päivälle, tulee mahtimaanantai kun koulun jälkeen tulen katsomaan näitä. Tässä juoni voi heilahtaa ihan mihin suuntaan tahansa, ja se käy silti järkeen (Lumotun metsän logiikalla ainakin). Jännintä on nähdä, mitä uusia satuhahmoja uusi kausi tuo tullessaan.
Vain elämää (4.10.): Eka kausi ylitti kaikki odotukseni (kiitos mutsille ja faijalle, joiden ansiosta yleensäkään osuin katsomaan). Toisella kaudella mukana ei ole ehkä niin loistokkaita artisteja, mutta uskoisin näidenkin osaavan tehdä listahitticovereita toistensa biiseistä.
Saturday, August 17, 2013
Yleisurheilun MM 2013
Jalkapallon arvokisoista saa nauttia vain joka toinen kesä, mutta onneksi penkkiurheilijoille on tarjolla hyviä vaihtoehtoja. Olen joskus ollut suorastaan fanaattinen penkkiurheilija ja tiiraillut kisat kuin kisat läpi ensimmäisistä päivistä viimeisiin asiantuntijoiden kokoaviin lausuntoihin asti, mutta nyt onnistuin jotenkin unohtamaan täysin Moskovan kisat (asiaan voi toki vaikuttaa myös se, etten ole jaksanut kesän aikana seurata juuri mitään uutisportaalia).
Telkkarin ääreen en ole kerennyt kuin vasta tänään, koska olihan miesten keihään finaali pakko nähdä. Olen Ylen kisasivuilta yrittänyt seurailla suomalaisten tuloksia, mutta eipä niissä hirveästi ole ollut kehumista. Nezirin tämän päiväinen juoksu ja Suomen ennätys oli kyllä hieno suoritus, toivottavasti homma jatkuu samanlaisena ja 13 sekunnin alitus nähdään vielä tänä syksynä. Pitkämäen hopea oli myös ihan kiva, mutta kultakin oli niin lähellä!
Mitä olen muiden kuin suomalaisten tuloksia kuullut, venäläisillä tuntuu kulkevan julmetun lujaa. Skeptinen kun olen, odottelen vain koska ensimmäinen käry käy ja douppaajia alkaa ilmaantua kuin sieniä sateella. Kotikisat tai ei, edes kotiyleisö ei voi siivittää noin nätteihin tilastoihin.
Telkkarin ääreen en ole kerennyt kuin vasta tänään, koska olihan miesten keihään finaali pakko nähdä. Olen Ylen kisasivuilta yrittänyt seurailla suomalaisten tuloksia, mutta eipä niissä hirveästi ole ollut kehumista. Nezirin tämän päiväinen juoksu ja Suomen ennätys oli kyllä hieno suoritus, toivottavasti homma jatkuu samanlaisena ja 13 sekunnin alitus nähdään vielä tänä syksynä. Pitkämäen hopea oli myös ihan kiva, mutta kultakin oli niin lähellä!
Mitä olen muiden kuin suomalaisten tuloksia kuullut, venäläisillä tuntuu kulkevan julmetun lujaa. Skeptinen kun olen, odottelen vain koska ensimmäinen käry käy ja douppaajia alkaa ilmaantua kuin sieniä sateella. Kotikisat tai ei, edes kotiyleisö ei voi siivittää noin nätteihin tilastoihin.
Subscribe to:
Posts (Atom)